lauantai 22. kesäkuuta 2013

Preview III


Juhannus on kulunut piknikin, valmistujaislahjan (!!!!!!) ja hyvän ruuan ja seuran parissa. Keskiviikkona olin siis V:n kanssa Helsingissä katsomassa The Bling Ringin, joka oli aika hyvä elokuva - voin siis suositella :) Sitten mieleen tuli, jos menisimmekin piknikille ja niinhän teimme.



Meillä oli vaikka mitä herkkua viltillä, kuten kuvasta näkyy. Huomasimme kuitenkin, että ruohosipulilla maustettu tuorejuusto ei sovikaan yhteen ananaksen kanssa, koska mansikka+suklaajälkiruokaan siirryttäessä suuta poltti! Onneksi se meni ohi :) Kuuntelimme nurmikolla musiikkia, kuvasimme, juttelimme ja teimme kukkaseppeleet. Ja vaikka en ollut aikaisemmin kukkasista seppelettä väkertänyt, voin sanoa, että sehän meni ihan hyvin.


Illalla lähdimme vielä ajelulle katsastamaan läheisen lavatanssipaikan tunnelmat ajamalla ohi - ihan ruhtinaallisesti siellä oli väkeä! V:n piknik vierailu venähtikin yökyläilyyn, joten teimme yhdessä porkkanakakun. Tänä aamuna kuitenkin vasta maistoimme sitä ja HUH kuinka hyvää se on! Niin pehmeää ja suussa sulavaa :)

Mutta eilen juhlistin myös yhtä toista asiaa - valmistujaislahjaani. Ja tuon levyn esittelyyn päättyy myös tämä kolmen levyn minisarja! Kyseessähän on ihanan Tom Odellin Long Way Down!



Löysin laulajan vahingossa Spotifysta, kun se suositteli Odellia etusivullaan. Kuuntelin suositeltua laulua ehkä pari minuuttia ja lisäsin sen "Random"- soittolistalle. Siellä se sitten kuuntelemattomana odotti vaikka kuinka kauan. Sitten katsoessani Brit Awardseja (yllätys yllätys) huomasin, että critics' choice awardin- voittajalla oli jotenkin tuttu nimi.. Siitä lähtien olen hiljaksiin enemmän ja enemmän kuunnellut Tom Odellin musiikkia ja tällä hetkellä olen jotenkin ihan myyty - en voi oikein sanoin kuvailla kuinka paljon tykkään hänen musiikistaan! 

Lauluissa on niin hyvät sanat ja koska ne ovat itsekirjoitetut, artistia tulee arvostettua vain enemmän. Samoin se, että hän soittaa itse pianoa ja kitaraa tuo esiintymisiin jotain omalaatuista - en oikein osaa kuvailla mitä :) Jos esimerkiksi juutuupista katsoo hänen live-esiintymisiään, niin on hauska katsoa, miten Odell soittaessaan vaikka pianoa melkein kaatuu tuolillaan, koska on niin mukana siinä soittamisen fiiliksessä. Oikeasti muutenkin suosittelen katsomaan niitä livejuttuja, koska hän on ihan super hyvä!

En vain osaa kuvailla, kuinka hyvä tuo Long Way Down- levy on.. Se taitaa olla soittolistani koko kesän ajan ja todellakin myöhemminkin :) Toivottavasti Odell olisi pian tulossa myös Suomeen.. 

Hold Me
Joo, siinä on nyt niitä vaatteitakin :)

Can't Pretend

Supposed To Be

Sirens

maanantai 17. kesäkuuta 2013

You'll be feeling just fine


Tänään olen viettänyt terveyspäivää! Olin yksin kotona, joten sain ihan rauhassa tehdä omia juttujani - ja paljon jäi myös tekemättä...

Aamu alkoi ananaksella, rypäleillä, nektariineilla ja ruisleivällä. Niiden jälkeen oli niin hyvä ja jotenkin kevyt olo, vaikka siinä olikin syötävää :)


Sitten mieleni teki hieman tanssahdella ja pian huomasinkin laittaneeni jalalla koreasti reilun tunnin. Koska halusin vielä tehdä jotakin sporttista, lähdin kävelylle muutaman kilometrin päässä olevalle koskelle. 


Kaiken terveellisen jälkeen oli niin rento, hyvä ja virkeä olo, että vieläki tuntuu, että voisi valvoa vaikka koko yön. Mutta toisaalta kyllä se Nukku Matti kolkuttelee jo sängynpäätyjä.. 

Ehkä tämän päivän tekemisen halu johtui siitä, että jotenkin olen taas saamassa otetta tästä hullunmyllystä nimeltä elämä. Ylioppilasjuhlien jälkeen on ollut sellainen rikkinäinen olo - kuin jotain puuttuisi. En ole tuntenut hallitsevani tilannetta, vaan se on hallinnut minua. Toisaalta olen vain hyväksynyt ajan kulun. Nyt viikonloppuna jokin asia kuitenkin loksahti paikoilleen ja innostuin todella paljon siitä, mitä minulla jo on ja mitä minulla on vielä saavutettavissa. Koska en päässyt opiskelemaan minnekään, minun täytyy varautua oljenkorteeni - avoimeen yliopistoon - syksyllä. Hain töihin koulunkäyntiavustajaksi ja luetteloidessani työkokemustani, hoksasin, kuinka paljon olen jo saanut tehtyä (vaikka olen vasta 19!). Tajusin, että minullahan on oikeasti mahdollisuudet päästä sille alalle vuodeksi töihin, jolle aion ensi vuonna hakeutua! Ja jos en pääse avustajaksi, niin sitten kehitän jonkin muun työn. 

Nyt on vaan niin hyvä olo! :)

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Preview II

Viikonloppu alkaa olla paketissa, mutta minulla vapaa vain jatkuu. Minulla ei ollut kuin yksi vapaa viikolla ja siksi minulla ei ole kolmeen päivään töitä - IIHANAAA <3 

Siskoni tuli perjantaina kotiin tarkoituksena kuvata minua heidän nettivaatekaupan mainoskuviin, mutta hän olikin unohtanut kuvattavat vaatteet Helsinkiin. Teimme sitten kaikenlaista muuta, kuten pizzaa, mustikkapiirakan, kävelimme, nukuimme, kuvasimme eläimiä ja äiti ja sisko katkoivat vuohenputkea, kun olin töissä. Tänään M kuitenkin lähti takaisin Helsinkiin ja toivoisin, että hän tulisi useammin kotiin. 

Sovin myös meneväni keskiviikkona V:n kanssa elokuviin katsomaan Bling Ringiä, joka perustuu oikeisiin tapahtumiin - tässä traileri: 


Mutta! Viime sunnuntaina kerroinkin jo yhdestä levystä ja nyt minisarja jatkuu! Tänään vuorossa on Ben Howard - Every Kingdom.


Tämä levyhän ei ole mikään ihan uusi tulokas - se julkaistiin jo pari vuotta sitten. Itse kuitenkin tutustuin herran musiikkiin vasta viime vuoden alussa, kun kuulin yhden hänen lauluistaan katsomassani nuorten sarjassa. Kun kuulin tuon laulun (Keep Your Head Up) ensimmäistä kertaa, olin jotenkin kiinnostunut, mutta samaan aikaan löysin paljon muutakin kuunneltavaa. Miekkonen jäi siis hieman muun musiikin jalkoihin. 

Seuraavan kerran kuulin Howardia radiosta vasta syksyllä, kun kuuntelin BBCR1.  Ensin en edes tunnistanut, kuka artisti oli, mutta selvitin asian ja lisäsin kuulemani laulun Spotifyn soittolistalle. Sitten jotenkin kuulin saman laulun aina vain uudelleen ja uudelleen radiosta ja joka kerta se kuulosti paremmalta. 

Sitten se kolahti! Näin Howardin Brit Award- esiintymisen (jossa hän myös voitti kaksi palkintoa) ja jotenkin tajusin, että haluan oikeasti kuulla lisää hänen tekemää musiikkia. Kuuntelin muutamia lauluja ja myös ystäväni V linkitti minulle Facebookissa Ben Howardin musiikkia. Mutta vasta nyt tajusin, kuinka paljon oikeasti tykkään hänen albumistaan! Se jotenkin sopii sellaiseen rauhalliseen oleiluun, mutta samalla siinä on jotakin sellaista voimaa, että ei sitä voi kuunnella tekemättä mitään. Ja jotenkin sitä kuunnellessa tulee itsellekin taiteellinen olo :D

Levyllä on mahtava tunnelma ja se on sekoitus hieman rauhallisempia ja menevämpiä lauluja. Howardin ääni jää soimaan korviin pehmeydellään ja kun koko lätyn on kuunnellut, se täytyy kuunnella uudelleen. Siitä ei vaan saa tarpeekseen. Olen myös huomannut, että laulut ovat kuin jatkoa toisilleen ja muodostavat kokonaisuuden jota on mukavampi kuunnella sellaisenaan, kuin yksitellen. Ja pitää vielä mainita, että Howard kuulostaa hyvältä niin levyllä kuin livenä ja hän äänitti ensimmäisen levynsä ladossa :)

These Waters

Under The Same Sun

The Wolves

Only Love 

Suosittelen siis myös Ben Howardia oikein lämpimästi!! :D

Ensi viikonloppuna minisarja sitten huipentuu valmistujaislahjaani :) Sanoin tänään äidille, että korvani syyhyävät jo, koska en malta odottaa, että pääsen kuuntelemaan tulevaa levyä <3 Luulen hiukan, että hulluunnun näiden neljän päivän aikana, koska se tuntuu niiin pitkältä ajalta, mutta samalla niin lyhyeltä... And I wanna fight, but I can't contend. I guess that's love, I can't pretend...

tiistai 11. kesäkuuta 2013

BFF

Näytti pitkään siltä, että voisi sataa, joten tunnelmaan voi latautua tällä musisoinnilla

Ihanat <3

Tänään töiden jälkeen menin ystävien kanssa piknikille paikallisen järven rannalle. Mukanamme oli kaikenlaista purtavaa ja juotavaa. Lyhyen, mutta pitkältä tuntuvan työpäivän jälkeen oli mukava irtautua ajasta ja paikasta hyvässä seurassa. Iltaamme ei voi oikeastaan tiivistää kertomukseksi, joten tässä lista iloisesta ajastamme:
- Ukkosen jylinää taivaanrannassa
- Ladattava matkaradio, joka ei toiminut grillikatoksessa (jossa piilottelimme sadetta, joka ei sitten tullutkaan)
- Juoruamiset, jutut ja tarinat
- 17 v. Riki Sorsa, joka istui rengaskeinussa syöden jäätölöä
- Takatukkahippi pitserianpitäjä, jonka näimme kolmen tunnin aikana ainakin neljä kertaa 
- Lapsukainen isänsä kanssa rannalla olevassa leikkipuistossa
- Tarzan - huuto jossakin kaukana
- Nostalgiamusiikki ja tanssikoreografiat :D
- Ajomatka 
- Tyyttäily randomtyypeille
- Morjens!
- Kaikenmaailman hyönteiset 
- Ketunhäntä - motoristi!
- Nauru

~ Ilta oli erityinen ja nämä ihmiset ovat mielessä usein ~

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Preview I

Tänään olen ollut ihan pyörryksissä. Koska minulla ilta täyttyy töistä, en ole aivan kartalla, mikä päivä tänään on. Siskoni soitti aamulla herättäen minut unessa ollut kamera kädessäni (unessa naapurimme valmisti muumipatsaita ja yritin ottaa kuvaa lumen alla olevista keraamisista muumisilmistä ja päistä). Sitten laitoinkin puhelun pitoon ja soitin jollekin randomtyypille.. Menin vielä enemmän sekaisin, kun puhelimen toisesta päästä ei vastannutkaan siskoni. Ehkä vastaaja ei tunnistanut ääntäni. :) Onneksi sain soitettua takaisin siskolleni!

Ehkä sekavaan olooni vaikuttaa huomisen illan ohjelma, koska olen menossa töiden jälkeen piknikille muutaman ystäväni kanssa. Niinpä luulin, että tänään onkin jo tuo piknik-päivä ja minulla ei ole vielä mitään valmiina! Noh, tänään on kuitenkin vasta sunnuntai ja minulla oli ihan ruhtinaallisesti aikaa leipoa tarjoamiseni (kinuskibrowniet, nam <3)

Kun leivoin noita brownieita, aloin miettimään, kuinka kauan on enää valmistujaislahjani julkaisuun (sehän oli tuo Tom Odellin Long Way Down- levy) ja sitten huomasin: 12 päivää, JES! Mieleeni tulikin, että jos tässä odotellessa esittelisin ihan pikkiriikkisesti pari muuta levyä näiden kahden sunnuntain kunniaksi, jotka ovat ennen kesäkuun 21. päivää. Ensimmäisenä vuorossa: Alt-J - An Awesome Wave.


Olen kuunnellut Mahtavaa Aaltoa uudelleen ja uudelleen, enkä ole vieläkään kyllästynyt siihen. Kuulin brittiyhtyettä ensimmäisen kerran viime vuoden syksyllä ja ajattelin heti, että onpas mielenkiintoinen tapaus. Yhdessä vaiheessa en kuitenkaan kuunnellut heitä vähään aikaan, mutta BRIT Awards 2013- jälkeen innostuin jälleen. Tällä hetkellä olen ihmeissäni, ettei Mahtipontinen Tyrsky ole vieläkään kulunut virtuaalisesti puhki!

Laulajalla on niin outo ääni (todellakin hyvällä tapaa!), ettei lauluihin kyllästy heti. Samalla itse musiikissa on sen verran omalaatuinen kulku, että ne säilyttävät mielenkiintonsa pidemmän aikaa. Minulla on myös oma puntari laulujen hyvyyden/parhauden suhteen: jos en muista heti muutaman kuuntelukerran jälkeen, miten kappale meni tai jokin tietty kohta jää ainoastaan päähäni soimaan, silloin tiedän, että tykkään siitä. Nyt on käynyt niin, että jokainen laulu on aiheuttanut minulla jonkinlaisen "hulluusefektin" ja minun on vain pakko kuunnella levyä lisää - eiköhän se kerro jo aika paljon.. :)

Vielä pari maistiaista itse levyltä!

Intro

Ms

Fitzpleasure

Breezeblocks - 1. laulu, jonka kuulin yhtyeeltä ;)

Ensi sunnuntaina tämä esittelyjen minisarja on puolivälissä ja on jälleen yhden kauniin levyn vuoro. Sarja huipentuu perjantaina 21.6 ;)  when you hold me, when you hold me in your arms, oh when you hold me, yeah I can feel your heart...

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Fly like magic

Täällä ei enää kirjoitakaan lukiolainen, vaan ylioppinut ylioppilas! Vihdoin ja viimein! Valmistumispäivää varten aloitin valmistautumaan jo heti kirjoitusten jälkeen ja sitten se tulikin niin nopeasti. Viimeinen ilta ennen juhlia oli niin pitkä, kun piti tehdä vielä vaikka mitä - valmistaa ruuat ja leipoa, vahata lattiat, levittää matot lattioille ja laittaa seisova pöytä valmiiksi ja vaikka mitä muuta. Vielä samana aamuna piti imuroida ettei vaan mikään yllättävä villakoira saavu kuokkimaan.

Sitten oltiinkin jo koululla odottamassa juhlasaliin kävelemistä ja istumista kaikkien katsojien edessä. Olin aivan varma, että alan itkemään viimeistään Gaudeamus Igiturin ikituurin kohdalla, mutta sain kuin sainkin pidettyä itseni kurissa. Ja itse tilaisuus oli loppujen lopuksi todella nopeasti ohi.

Kun pääsimme kotiin, heti ensimmäiset vieraat saapuivat ja siitä se koko päivän halailu, onnittelu, kiittely ja juhlamaljojen nosto sitten alkoi. Siskoni M ja ystäväni V otti minusta ylioppilaskuvat ulkona kukkivan koristepuun alla ja yllättäen en niin kamalasti pelännytkään hämähäkkyrää  - lakki suojeli :)


Illaksi siskoni kutsui minut Helsinkiin juhlimaan, mutta olin niiiiin väsynyt pitkän päivän jälkeen, että en sitten lähtenyt. Join sitten kotona lahjaksi saamani kuohuviinin ja söin viimeisen kakun palan. Siinä minun juhlinnat - mitään suurempaa en tehnyt, mutta ilman musiikkia ilta ei jäänyt! Joten tässä sopiva juhlasoittolista - olkaa hyvät! 




Hyvää valmistumista kaikille - eiköhän näillä pääse juhlatunnelmaan ;)