No need to step back

Täällä taas kirjoittelen. Tuntuu, että aina aloitan nämä postaukset samalla tavalla, mutta mikäs siinä! Istuskelen täällä pikku kopperossani ja tämä onkin sitten viimeinen sunnuntai täällä kahdeksaan viikkoon. Ensi viikolla matkaan kotiin ja työssäoppiminen fazerin pikkuleipomossa alkaa! Vähän jännittää, mutta enimmäkseen olen reippaalla tuulella. Ehkä ensimmäisenä TOPpi päivänä on sitten toisenlaiset tunnelmat :)
Mutta nyt olen vielä täällä seuraavat kolme päivää..

Olen kuitenkin pitänyt aika matalaa profiilia, koska yksinkertaisesti ei ole ollut aikaa kirjoittaa. Viime viikonloppuna olin Helsingissä siskon luona ja oli ihana käydä siellä pitkästä aikaa (ja varsinkin viettää aikaa M:n kanssa <3). Lauantaina menimme kuuntelemaan siskon sukulaisen mezzosopraano-esitystä ja sen jälkeen matkasimme tutun läksiäisjuhliin. Konsertti oli todella hieno ja lämminhenkinen, juhlatkin ihan mukavat. Minulla on vain oma jännittämisongelma, jolloin menen aivan lukkoon ja panikoin kaikesta. Mutta muuten oli todella hauska ilta!

...Kaupungilta valaistiin jokin ihme valo Kallion kirkon seinään...

Sunnuntaina nautimme vapaasta ja lähdimme Kertun kanssa kävelylle. Aurinko paistoi ja tuntui todella keväiseltä.

                                   

Illalla oli taas minun aika matkustaa kolme ja puoli tuntia junalla ja tietenkään matka ei mennyt mutkitta! Olimme enää vajaan tunnin päässä määränpäästä, kun konduktööri ilmoittaa, että junatunnelissa on jokin sähkörata ongelma ja matka jatkuu bussilla. Onneksi matka ei venynyt kuin tunnin, mutta silti se lisäsi tiettyä jännitystä iltaan. Ja olipa se ensimmäinen kerta, kun VR:n kanssa edes olen kokenut mitään hankaluuksia. Mutta pääsin onneksi turvallisesti kotiin!

Ja sainpa taas uuden idean käsitöihin: tietokoneelle suojalaukun! Etsin netistä kaikenlaisia ohjeita ja löysinkin mielenkiintoisen näköisiä vaihtoehtoja. Sitten tajusin, etten ehkä kuitenkaan osaa konkreettisesti tehdä mitään niistä, joten menin vain ostamaan kankaat ja tein laukun :D Sain sen tänään viimeisteltyä ja ihan hyvähän siitä tuli. Koska en vieläkään ole mikään ompelun ammattilainen, jotkin reunat myös näyttävät siltä, mutta kyllä se kasaassa pysyy ja mittasuhteet ovat kohdillaan. Ja on nyt tietenkin parempi tuota tietokonettakin kuljettaa.

Nyt kirjoitan vielä pari korttia Taiwaniin ja Alankomaihin ja sitten nukkumaan. Jos vaikka tänä yönä tulisi nukuttua ihan oikeasti tarvittavat 8 tuntia. 

Ten thousand hands

Täällä taas! Viime viikonloppuna en kirjoittanutkaan, koska kävin pitkästä aikaa kotona - oli ihana nähdä perhettä ja levätä kunnolla. Kaiken lisäksi meillä oli vielä maanantai vapaa, joten sain viettää kokonaiset kaksi päivää uneliaassa kylässä. Siltä se ainakin tuntui - illalla oli oikeasti pimeää ja muutenkin oli todella hiljaista. Ihan mukavaa vaihtelua verrattuna kaupunkiin (vaikka edelleenkin koen kaupungin enemmän kodikseni).

Vietän siis viikonloppuani jälleen täällä Keski-Suomessa ja enpä ole paljon mitään kehittävää tänään tehnyt. On siis ollut todellakin lepopäivä. Olen ottanut kuvia, muokkaillut niitä ja tietenkin kuunnellut musiikkia. Ainoa yhteisen hyvän eteen tehty asia on tänään ollut tiskivuoro ja vessanpesu. Niissä ei kuitenkaan kauaa mennyt. :)

Eilen kävin K:n kanssa koulun jälkeen metsästämässä uusia kortteja Postcrossingia varten ja niitähän löytyi. Kävimme kahdessa suloisessa putiikissa ja voih! kun niissä oli vaikka mitä aarteita! Ensimmäinen oli aikamoinen sokkelo - tuntui että repun kanssa siellä jumittui jokaiseen pieneen nurkkaan. Ja tottakai minulla oli vielä iso kassillinen työvaatteita mukana, joten se ei todellakaan helpottanut tilannetta. Päätin, että sitten kun saan sen oman asunnon, hankin sieltä jotkut kivat magneetit jääkaapin oveen tai jotain. Siellä oli vaikka mitä söpöä! Toinen paikka missä kävimme oli taas aivan erilainen, hyvin retro. Siellä myytiin oikeastaan vain kortteja ja kokoelma olikin sitten sen mukainen! Sieltä tarttuikin mukaan aikamoinen kasa niitä :) Juttelimme myös myyjän kanssa Postcrossingista, joka oli ollut mukana 5-6 vuotta. Hän oli saanut reilu 1000 korttia, joten olisi aikamoista, jos itsekin olisi jossain vaiheessa saanut niin monta korttia. 

Korttiretkeilymme jälkeen päätimme virkistää itseämme ja menimme kaakaolle/teelle ja testasimme frozen yougurtit. Oli todella hyvää ja  froyo oli kyllä myös oikein mainio. Se suli todella nopeasti, joten sitä saa aika kovalla vauhdilla lusikoida naamaan. Ja olihan se aika piristäväkin :) 

Mutta nyt on aika lähteä kirjoittelemaan niitä kortteja - tällä kertaa USA:an, Alankomaihin, Valko-Venäjälle, Taiwaniin ja Suomeen (hah!). Huomenna olisi tarkoitus mennä järvelle hieman valokuvaamaan jos sää sen sallii - toivotaan :)