You can't go to bed without a cup of tea...

Tasan viikko omiin ylioppilasjuhliin ja tuntuu, että kaikki palapelin palaset ovat vielä aarrekartalla etsittävänä. Mikään ei oikein tunnu etenevän mihinkään suuntaan ja vaikka siivoaa ja valmistelee ja hankkii tarvikkeita, mikään ei silti tunnu valmiilta. Mutta toisaalta huomaan, että olen kyllä jotakin tehnyt, kun eteisessä ei enää ole entistä sänkyäni kissojen raavittavana ja kädet ovat turvonneet ruohon leikkaamisesta (siis joo, ruohonleikkurista lähti etupyörät irti ja jouduin leikkaamaan suurimman osan nurmikosta pitämällä leikkurin etuosaa ilmassa - ei muuten ole mikään helppo juttu!). 

Mutta toisaalta olen niiiiiiin innoissani! Ei tätä tunnetta oikein mikään voita :) Lukion päättötodistuksesta olen todella ylpeä ja kirjoitusten tulokset ovat myös hyvät. Voin siis juhlistaa valmistumistani hyvillä mielin. Puvun olen jo hankkinut, lainaan äidin korkokenkiä, takki odottaa vielä kaupassa, kampaajalla on käyty tainnuttamassa kuivat latvat ja piilolinssit ovat tuloillaan. Korupuoli on vielä pienoinen kysymysmerkki. Mutta minulla on niin selkeä kuva oikeastaan jo siitä, mitä puen päälleni ensi lauantaina ja mitä tulee tapahtumaan. Ja tietenkin tämä odottaa jo innoissaan käyttöön pääsyä ;)

Herra Fredrikson

Sitten tuli kutsujen vuoro. Kun olin kipeänä, googletin ylioppilaskutsuja ja mitä niissä oikein pitäisi lukea. Sitten iski aivan pikkiriikkinen kauhistus - ylioppilasjuhliin EI kutsuta ihmisiä, sinne vaan tulee jotain random vieraita :D Luulen, että se on jokin ikivanha juttu, kun kylät ja piirit olivat pienemmät ja ihmiset kiersivät kaikissa ylioppilasjuhlissa (luulisin, että tämä "tieto" on joltakin 1940-luvulta..) Joten kutsujen kirjoitus tuotti ehkä vähän ongelmia, koska en oikeasti tiennyt mitä kirjoittaa. Mutta sain ne kuitenkin valmiiksi ja postiin ja aika hyvin on jo ihmiset ilmoittautuneet. Sitten heräsi seuraava kysymysmerkki  - tarjottavat. Olen jo oikeastaan päättänyt, mitä tarjoamme (salaattia, pieniä suupaloja, ruokaa, kakkua), mutta silti en vielä yksityiskohtaisesti tiedä, mitä on pöydässä. Se jotenkin ärsyttää, mutta kunhan saan tehdä mahtipontisen kakun, niin sitten kaikki on hyvin :) Ajattelin myös soittaa jotakin musiikkia (siis en minä itse mitään musisoi), mutta soittolista on tietokoneella jo puoliksi valmiina. Vielä täytyy päättää, minne laitan tietokoneen ja kaijjjuttimet :)

Että sillä tavalla - kaikki on siis vielä sikinsokin, mutta silti kaikki tulee olemaan järjestyksessä ja valmiina ensi viikonloppuna. Ja onneksi ei tarvitse olla töissä torstaista eteenpäin (JES, viikonloppu kokonaan vapaa), joten minulla on aikaa kokkailla ja valmistella!

Ensi lauantaita tohkeissaan ja nenäliina ojossa odotellen....

Some better wheels?

Ehkä tämä voi korvata ESC-postauksen tuomat traumat.. 

:)

ESC

En oikein tiedä mikä siinä on, mutta ainakin itselleni on kehittynyt jonkinlaiseksi perinteeksi tavaksi katsoa euroviisut, vaikka kaikki laulut on aina samanlaisia ja niiden sanat ovat iiiihan tyhjänpäiväisiä ja joka vuosi voi arvata mitä odottaa. Mutta jälleen kerran ne on täällä ja ensimmäiset semifinaalit tuli eilen. Katson kilpailut nykyään oikeastaan siksi, että ne ovat niin koomiset.. Joten eilen tuli jälleen naurettua esimerkiksi kulmakarvatyypille (joka valitettavasti piti kulmakarvat aisoissa), isosilmätyypille, jättiläisviikingille, jäykälle tanssimiselle, topeille (joita luultiin mekoiksi), yleisesti ah-niin-ihanille esiintymisvaatteille, pakotetuille maailmanparantamislauluille, pillipiiparille, paidattomille miehille ja tuomiopäivän äänimerkille ennen jokaista esiintymistä. Mutta minkäs teet, aina ne on kuitenkin katsottava. Olen kuullut kaikki tämänvuoden laulut (kun tuli tiirattua viisuraati) ja muutamat jäi mieleen - ei sillä, että ne olisivat huonoja, vaan ihan hyviä rallatuksia, jotka tulee unohdettua jonkin ajan kuluttua :) Sellaisia ovat esimerkiksi nämä:

Ruotsi

Ranska

Norja (tää on kyl vähän siinä kiikun kaakun...)

Että oikeastaan nää on ainoot, jotka jää mieleen - Irlannillakin on ihan hyvä kipale, mutta jotenkin se oli eilen livenä parempi kuin videolla. Mutta minkäs teet, nämä laulut on aina tällasia :D 

Että ei sen enempää, ihan tarpeeks tätä "huumaa" tältä vuodelta. Toivottavasti joku kelpo laulu voittaa tänä vuonna eikä esimerkiksi se pakotettu maailmanparannuslaulu! Mutta iloksenne vielä parhaat huonoimmista!

Laulu unohtuu, kun seuraa kulmakarvamiehen kulmakarvoja!

Tää on jo niin kamala, että tästä tulee hyvä :D

Ps: Tämän jälkeen kannattaa mennä kuuntelemaan jotakin todella mielekästä ja hyvää, jotta saa nämä mielestä.. ;)

Let there be no light, 'til the sunrise

Ugh, tällä hetkellä makaan sängyn omana potemassa mitä kamalinta flunssa.. Tai en edes tiedä onko tämä flunssaa, mutta jotain kuitenkin. Nyt yritän piristää itseäni ja parantua kuuntelemalla hyvää musiikkia ja rentoutua kissa vieressäni. Siksi mieleeni tulikin tuo Blackout, todellinen kultahippu! Jos en olisi kipeänä laittaisin varmasti jalalla koreasti :)

Kaikki jotka ovat terveenä, ehkä voitte tanssahtaa puolestani!

Best of friends

Pieni tauko on jälleen ollut tässä kirjoittelussa, mutta nyt tuli sellainen kirjoitus-olo ja piti päästä naputtamaan.

Istun juuri Helsingissä siskoni perheen keittiössä ja kuulostelen muutamaa laulua. Ensimmäinen niistä on tämä.

Tämä Palma Violetsin laulu on yksi ihan ehdottomista suosikeistani ja aina kertsin aikana mieleni tekee laulaa niin vietävästi! Tulee sellainen irroittelu olo :)

Mutta mitä oikein teen Helsingissä? Tänään oli ensimmäinen yliopiston valintakoe, joka oli nimeltään VAKAVA. Ja vakavaa oli.. Koe oli siis luokanopettajakoulutuksen valintakoe, joka koostui 48 monivalintatehtävästä. Suurimmassa osassa tehtäviä a/b/c/d/e/f kohdat, joten lopullinen tehtyjen tehtävien lukumäärä ei siis ole tuo 48 (ehkä enemmänkin 90 yksittäistä tehtävää). Mutta koe itsessään oli todella mukava! Siis tietenkään jos en olisi lukenut tarvittavaa kirjaa, en olisi pärjännyt millään, mutta koska olin opiskellut ahkerasti, tuntui että koe meni hyvin. Aina kuitenkin itsestä voi tuntua siltä, että "MAHTAVAA, MENI TOSI HYVIN", mutta en oikein uskalla ajatella niin. Esimerkiksi aivojen toiminta on todella hankala asia, mitä täytyy päntätä niin -pirskatisti-, että se tulee jo korvista ulos. Mutta kokeen alussa, päässäni pyöri vain "ooour love comes back in the middle of the night..."(onneksi se ei sekoittanut keskittymistäni..)

Ja nyt siis ruokailen iloisena ja kaikkeni antaneena ja rentoutuen. On nimittäin harvinaista, että minulla edes on vapaa ilta, koska työni alkoivat viikko sitten. Se on aika rankkaa ja tarvitsee todella paljon harjoittelua, mutta toisaalta tiedän, että kesän jälkeen, kun osaan kaiken tarvittavan, olen todella tyytyväinen. Ja koska työni alkavat usein vasta kolmen jälkeen, voin tehdä paljon muutakin päivän aikana. Mutta töissä (ja todellakin yksin ollessani) hyräilen usein "I brought you daffodils on a pretty string..."

Mutta tänään vielä edessä on ratikka-ajelua ja tilastomatematiikan lukemista. Kyllä vain, se yksi ainoa kouluaine, jossa en ole hyvä ja jota oikeastaan yritän karttaa kaikin mahdollisin keinoin tulee eteeni ensi viikon psykologian pääsykokeissa. Ei siis mikään ihan helppo juttu! Mutta luulen, että lukiessani päässäni on Daughterin ihanuus coveri, johon en ole vielä 136 toistonkaan jälkeen onnistunut kyllätymään -- "Like the legend of the phoenix..."

Mutta ehkä tämä musiikkipainotteinen juhlapyristys riittää tällä kertaa. Tuossa onkin jo tämän hetkiset suosikkini, joten turha siihen on enää mitään sanoa. Paitsi sen, että ystäväni V:n kanssa aina linkitämme toisillemme facebookissa lauluja ja hän laittoi minulle kerran kutomismusiikkia. Ja tuo laulu on niin parhautta, ettei oikein siitä muuta voi sanoa. Se sopisi vaikka kesäyöhön - kuuntele itse, niin tiedät mitä 

meinaan :) Ehkä voit jopa taputtaa laulun loputtua, niinkuin videossa!

Mutta palailen jälleen astialle, kun siihen on täytettävä jotakin herkullista.. :D