Pieni tauko on jälleen ollut tässä kirjoittelussa, mutta nyt tuli sellainen kirjoitus-olo ja piti päästä naputtamaan.
Istun juuri Helsingissä siskoni perheen keittiössä ja kuulostelen muutamaa laulua. Ensimmäinen niistä on tämä.
Istun juuri Helsingissä siskoni perheen keittiössä ja kuulostelen muutamaa laulua. Ensimmäinen niistä on tämä.
Tämä Palma Violetsin laulu on yksi ihan ehdottomista suosikeistani ja aina kertsin aikana mieleni tekee laulaa niin vietävästi! Tulee sellainen irroittelu olo :)
Mutta mitä oikein teen Helsingissä? Tänään oli ensimmäinen yliopiston valintakoe, joka oli nimeltään VAKAVA. Ja vakavaa oli.. Koe oli siis luokanopettajakoulutuksen valintakoe, joka koostui 48 monivalintatehtävästä. Suurimmassa osassa tehtäviä a/b/c/d/e/f kohdat, joten lopullinen tehtyjen tehtävien lukumäärä ei siis ole tuo 48 (ehkä enemmänkin 90 yksittäistä tehtävää). Mutta koe itsessään oli todella mukava! Siis tietenkään jos en olisi lukenut tarvittavaa kirjaa, en olisi pärjännyt millään, mutta koska olin opiskellut ahkerasti, tuntui että koe meni hyvin. Aina kuitenkin itsestä voi tuntua siltä, että "MAHTAVAA, MENI TOSI HYVIN", mutta en oikein uskalla ajatella niin. Esimerkiksi aivojen toiminta on todella hankala asia, mitä täytyy päntätä niin -pirskatisti-, että se tulee jo korvista ulos. Mutta kokeen alussa, päässäni pyöri vain "ooour love comes back in the middle of the night..."(onneksi se ei sekoittanut keskittymistäni..)
Ja nyt siis ruokailen iloisena ja kaikkeni antaneena ja rentoutuen. On nimittäin harvinaista, että minulla edes on vapaa ilta, koska työni alkoivat viikko sitten. Se on aika rankkaa ja tarvitsee todella paljon harjoittelua, mutta toisaalta tiedän, että kesän jälkeen, kun osaan kaiken tarvittavan, olen todella tyytyväinen. Ja koska työni alkavat usein vasta kolmen jälkeen, voin tehdä paljon muutakin päivän aikana. Mutta töissä (ja todellakin yksin ollessani) hyräilen usein "I brought you daffodils on a pretty string..."
Mutta tänään vielä edessä on ratikka-ajelua ja tilastomatematiikan lukemista. Kyllä vain, se yksi ainoa kouluaine, jossa en ole hyvä ja jota oikeastaan yritän karttaa kaikin mahdollisin keinoin tulee eteeni ensi viikon psykologian pääsykokeissa. Ei siis mikään ihan helppo juttu! Mutta luulen, että lukiessani päässäni on Daughterin ihanuus coveri, johon en ole vielä 136 toistonkaan jälkeen onnistunut kyllätymään -- "Like the legend of the phoenix..."
Mutta ehkä tämä musiikkipainotteinen juhlapyristys riittää tällä kertaa. Tuossa onkin jo tämän hetkiset suosikkini, joten turha siihen on enää mitään sanoa. Paitsi sen, että ystäväni V:n kanssa aina linkitämme toisillemme facebookissa lauluja ja hän laittoi minulle kerran kutomismusiikkia. Ja tuo laulu on niin parhautta, ettei oikein siitä muuta voi sanoa. Se sopisi vaikka kesäyöhön - kuuntele itse, niin tiedät mitä
meinaan :) Ehkä voit jopa taputtaa laulun loputtua, niinkuin videossa!
Mutta palailen jälleen astialle, kun siihen on täytettävä jotakin herkullista.. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti