Taas on viikko hurahtanut ja alan tuntemaan itseni yhä enemmän kaupunkilaiseksi. Kyllä täällä suuremmissa piireissä huomaa, että en oikeasti ole syntynyt mihinkään maalaiskylään vaan juuret ovat länsirannalla.
Kaikenlaista on myös tapahtunut! Viime viikolla teimme luokan pikku ryhmissä jauhelihapihvejä, kalapyöryköitä, kierrepullia ja isoja leipiä. Nuo pihvit ja pyörykät tehdään elintarvikkeiden valmistuksen tunneilla ja pullat ja leivät tehtiin leipuri-kondiittoritunneilla. Meillä on vielä näitä molempia, koska ensimmäisenä vuotena valitsemme kumpaan alaan haluamme suuntautua. Tuotteiden valmistamisen jälkeen ne viedään koulun myymälään. Kun näkee itse tehdyt murkinat kaupan hyllyllä, tulee sellainen jännä tunne, että "vitsit, mä oon tehnyt ton ja joku tuntematon ostaa sen omaan kotiinsa!". Kyllä näiden tuotteiden valmistus voittaa yläkoulun köksän tunnit! Ja nyt on vielä kivempi, kun voin heittää muovisen kertakäyttöisen esiliinan pois ja ottaa päästäni meduusan näköisen kertakäyttöhatun ja vaihtaa ne oikeisiin työvaatteisiin. Aikaisemmin näytin teurastajan ja sairaan ihmisen (välillä myös teletapin) risteytykseltä. Työvaatteet ovat valkoiset ja jotenkin minulle tulee niistä mieleen sairaanhoitaja. Myös kengät yllätyksellisesti tulivat etuajassa (ajattelin, että saisin ne vasta ensi viikolla). Tässä siis kuva niistä (sairaanhoitajan varusteet ovat koululla). :)
Iltaisin oleskelen vuokranantajieni kanssa ja tässä omassa kopperossani kuuntelen musiikkia ja teen läksyjä. Nyt kuitenkin minun pitäisi keskittyä myös kahden viikon kuluttua olevaan filosofian ylioppilaskokeen uusintaan. Se vähän stressaa, mutta kyllä tämä tästä! Onneksi näkymänä on ihana järvi, joka rauhoittaa.
Ja enhän minä tänne kaupunkiin voi viikonlopuiksi jäädä - kotona on aikamoista haipakkaa ja on ihan kiva käydä tutuissa ympyröissä.. Kuten viimeksi kerroin, kävin A:n kanssa katsomassa This Is Us- elokuvan ja kyllä se oli odotuksen arvoinen kokemus! Huomasin vasta jälkeenpäin että hymyilin/nauroin koko elokuvan ajan ja muu yleisö kiljuessaan toi mukanaan myös omaa tunnelmaa. Ja tuo elokuva oli ensimmäinen, jonka kävin katsomassa 3D:nä. Se toi vielä oman lisämausteen koko spektaakkelille :)
Fiilikset katossa
:D
Tähän on hyvä lopettaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti