Päätin tulla kirjoittelemaan, koska olo oli nyt niin kirjoittavainen.
Olen koko viikonlopun tehnyt jouluportfoliota, mikä on meidän luokkamme itsenäinen tehtävä tässä jaksossa. Olen selvittänyt joulun perinteitä ruuan ja tapojen suhteen Suomessa ja ulkomailla. Olen etsinyt kuvia ja reseptejä ja lukenut niin monenmoista artikkelia, että joulu alkaa jo näin joulukuun ensimmäisenä päivänä tulla korvista ulos. Ja tämä ei ole vielä edes se rankin homma koko tehtävässä - edessä on vielä suuri kirjoitelma, missä selvitän jouluruokien historiaa ja juuri niitä perinteitä. Oikeastaan en edes ole huolissani tästä osuudesta, enemmänkin innoissani! Olen nimittäin huomannut kaipaavani lukioaikaisia kirjoitustehtäviä, vaikka aina tein tehtävät juuri viimetipassa valmiiksi.
Aloitin myös ystäväni A:n joululahjan tekoa ja tiedän, että hän tietää mitä annan hänelle, mutta silti olen todella innoissani tekemässä tuota lahjaa. Enkä nyt kerro tässä enempää siitä, jos vaikka sinä -lahjan saaja- luet tätä :)
Mutta oli minulla oikeastaan syykin tulla kirjoittelemaan tänään.. Minulla on jotenkin niin turhautunut olo - välillä tuntuu, että vietän välivuotta koulussa, joka ei edes ole minua varten. En tarkoita, ettenkö nauttisi siitä, että saan opiskella, vaan sitä, että tiedän, että kun valmistun, en välttämättä jatka tällä alalla vaan loikkaan taas johonkin toiseen suuntaan. Itseasiassa minulla on sellaisia suunnitelmia jo ensi keväälle, koska olen kuumeisesti miettinyt hakevani yliopistoon jo nyt tulevana keväänä. Jos vaikka pääsisin opiskelemaan siksi miksi oikeasti haluan, minulla olisi jo tieto mitä teen valmistuttuani leipuri-kondiittoriksi. Eikä ylimääräinen tutkinto koskaan haittaa eteenpäin pääsyä. Tuntuu vain hölmöltä polkea paikallaan sellaisessa paikassa, jossa ei tehdä asioita, joita opiskelussa eniten kaipaan - lukemista, kirjoittamista ja istumista tunneilla. HAH, tuo näyttää kirjoitettuna jotenkin niin hikipinkomaiselta että.... Mutta niin se vain on, kaipaan kunnon opiskelua!
Ja eilen vielä eksyin yhden puolitutun blogiin, jota hän mainosti omalla FB seinällään ja minulle tuli niin kova menestymisen halu, että siinä ei ollut mitään järkeä! En tunne häntä kovin hyvin, mutta jotenkin henkilön blogista näki niin selkeästi millainen hän on - oma asunto oman rakkaan kanssa, hyvä koulumenestys, hyvä kunto, hyvä iho (joo, menestys tulee tästä ekana mieleen :P), raha ja nähtävästi myös mallisopimus! Tulin aluksi niiiin kateelliseksi, mutta sitten huomasin, että en tarvitse samoja asioita menestymiseen kuin millä hän nyt porskuttaa! Olen varsin tyytyväinen, että minulla on ihania ja aitoja ystäviä, ihana 8 neliön kämppä kapungissa, jota rakastan ja menestyn omalla tavallani! Ja vaikka en olisikaan se hoikin, urheilullisin ja siloposkisin, silti tykkään olla minä! Joten tähän vuodatukseen on ehkä ihan hyvä lopettaa :)
Ja tämän syysmyrskyn keskellä on ihana muistella aurinkoisinta kevätmatkaa M:n kanssa, kiitos kuvista <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti