I'm a little too young with not enough time

Moikka vaan :)

Täällä nyt kirjoita, omassa asunnossani! On ehkä vähän outo ajatella, että asun nyt oikeasti omillani, mutta toisaalta viihdyn täällä ja en koe oloani esimerkiksi yksinäiseksi. Siitä olen todella iloinen. Ja olen myös iloinen siitä, että Alina viihtyy täällä aika hyvin. Onhan hän vähän hämillään, kun tilaa on kuitenkin aika vähän, mutta silti hän on hyvin jo tottunut. Samoin, kun A on käynyt kylässä, Alina on innoissaan mennyt tervehtimään ja ei arastele yhtään uutta tuttavuutta. 

Sain myös kaikki tavarani hyvin paikoilleen ja kaiken lisäksi aika nopeasti. Onkin siis mukava vain olla, kun ei tarvitse miettiä jotakin suurta laatikkojen purkausurakkaa. Saan siis viettää viimeiset lomapäivät ihan rauhassa ennen kuin koulu taas alkaa. 

Tuo hella on kyllä aika säälittävän pieni :D

Some people say I'm a hopeless dreamer but without all my dreams I'm nothing. You must have the courage to keep on dreaming, because if you really want something, it just might come true one day. So let your dreams always fly high. 

Jääkaappi: "less storm from ugly man.."

Kävin tänään myös tervehtimässä tulevaa työssäoppimisohjaajaani ja hän vaikutti kyllä todella rennolta ja mukavalta. En tietenkään aluksi meinannut löytää koko paikkaa, missä tuo leipomo sijaitsee (eksyin siis). Mutta onneksi en saanut sapiskaa, että menin aika myöhään aamulla tervehtimään ja tutustumaan paikkaan. Perjantaina sitten työvaatteet kainalossa, hymy huulilla, 3,1 km kävelyä ja kello 6 aamulla alkaa tuo TOP. Toivottavasti en ole ihan hukassa silloin ja saan tasattua tätä unirytmiäni siihen mennessä :D

Tänään vuorossa olisi vielä suklaahippukeksien tekemistä huomista varten. Nimittäin A ja N tulevat kylään ja varaamme liput tuohon meidän kauan odottamaamme elokuvaan. Alla vähän esimakua mistä puhun ;)

Mutta nyt täytyy lähteä leipomaan! 

Higher now than ever before

Täällä taas!

Nyt onkin sitten jo vähän kuin kesä takana - työt on loppu ja edessä häämöttää jo Keski-Suomi.

Olen nyt viikon ajan pakannut kaikkia tavaroitani banaanilaatikoihin ja enää en oikein edes tiedä mitä pakata, vaikka sitä tavaraa on edelleenkin pakkaamatta.. Ehkä vähän outo tunne tästä kaikesta. Ylihuomenna olen jo oikeasti omassa asunnossa, asentamassa kaikenlaisia härpäkkeitä toimintaan ja  järjestelemässä tavaroita omille paikoilleen. Mutta enimmäkseen olen todella innoissani! Ja viikko vielä lomaa edessä, joten vapaata minulla kyllä ainakin riiittää :)

Tänään oli siis viimeinen työpäivä ja onneksi se oli vain neljän tunnin mittainen. Oli jotenkin haikea lähteä sieltä, tietäen, että tämä saattoi olla viimeinen kesä tuossa Siwassa. Ensi kesäksi haluaisin töitä JKLstä ja sen opiskelupaikan. Siinä tavoitteita jo ensi vuodelle!

Huomenna luvassa on vielä ostosreissuilua, pitäisi löytää kaikkea hyödyllistä ja onneksi google on auttanut, että mitä kannattaa hankkia ja mistä.. Ja tiedän, että huomisen jälkeen pää on vielä enemmän pyörällä! Tässä on vielä vaikka mitä tehtävää, mutta tuntuu että kaikki mimtä voin tehdä, on jo tehty.. Ja jotenkin olen ehkä vähän hukassa ja tuntuu, että unohdan jotakin.. Onneksi olen tehnyt muistilistaa, jotta en ainakaan siinä mainittuja juttuja unohda :D

Ensi viikolla olisi sitten tulossa jo työssäoppimispaikalla vierailua, koulun aloitus (!!), ystävien kanssa syömään menoa ja leffalippujen osto (tähän palaan myöhemmin ;) ). Joten en ainakaan tule vain makaamaan kotona Alina-kissa vieressäni ja tuijottaen telkkaria. Ja saapa myös nähdä, miten Alina sopeutuu uuteen ympäristöön.. Toivon parasta, koska en halua olla täysin yksin ja Alina on minun rakas pikku pallero saapasjalka <3

Mutta nyt täytyy lähteä nukkumaan, että huomenna jaksaa puuhastella ja pakkailla kaikki loppuun!
Päivittelen tänne sitten, kun oma koti on laitettu kuntoon :)

I still ache to know the song that he sung

Hmmmm, heinäkuun puoliväli ja kesä se vaan jatkuu!

Edelleen olen kotona ja töissä porskutan vielä 13 työpäivän ajan. Ja JKLään pääsen 17 päivän päästä, mikä on ihan mahtavaa. En todellakaan malta odottaa, että pääsen takaisin kaupungin vilskeeseen.

Olen siis ollut vain töissä, mitään suurempia ei ole tapahtunut. Ensi viikolla haen paikallisesta kaupasta banaanilaatikkoja, jotta pääsen pakaamaan loppuja tavaroita, mitä minulla on täällä. Tai oikeastaan kaikki omat tavarani ovat vielä täällä, kevään muuton yhteydessä veimme asuntoon vain käyttötarvikkeita.

Mutta en ole ainoastaan ollut töissä, vaan kävin uimassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä viime lauantaina V:n kanssa! Menimme Sähkönokkaan ja olimme siellä aika pitkään. Nyt on ollut muutenkin todella hellivä ilma, että olisi mukava mennä muulloinkin uimaan, mutta vapaapäivät eivät siihen riitä :D Otimme paljon kuvia ja pidimme pientä piknikkiä. Ja kun lähdimme laiturilta uimaan, veneellinen vanhoja miehiä seuraili kalastamisensa lomasta polskimistamme.

Olen myös ollut aika väsynyt viimeisen parin viikon aikana. Eikä syy ole mitenkään surullinen tai masentava. Kesän alussa viestittelimme A:n ja N:n kanssa 1D:stä ja jotenkin päädyimme lopputulokseen, että kirjoitamme fan fictionin! Sitä olemme nyt työstäneet ja se on kyllä hauskaa puuhaa! Tietenkin inspiraatio iskee vasta kello 23 aikaan, joten illat venyvät aikamoisiksi. Tekstiä meillä on jo melkein 30 sivua ja tarina ei ole vielä päätöksessä. Valmiin tarinan käännämme ja laitamme sen sitten nettiin. Ehkä linkitän sen sitten tänne, kun se on valmis :) 

Mutta kuten sanottu, nyt lähden kirjoittamaan taas yhtä kohtaa tarinastamme (kello 22.47) :D Annan George Ezran sulosävelten siivittää tämän illan nyt inspiraation lähteille! 

Kirjoittelen taas! 

Friends don't treat me like you do

Like that he glistens

his feathers shine

the whole jungle smiles.

Our darling is at home

Do you feel the same?

That day has finally arrived

Our precious stone Jewel

has returned

I'm the first one to sing:

Welcome back home.

~OMM~

Inside the pocket of your ripped jeans

"Pörriäinen surisee ikkunan takana aamuisin"

~M~

Istun siskon kanssa sängylläni ja vietämme leppoisaa juhannuspäivän iltaa. Sisko pelaa puhelimellani candy crush sagaa ja minä kuuntelen Ed Sheeranin X (Multiply)-levyä. Nukuimme tänään todella myöhään ja nyt on päivärytmi aivan sekaisin. Minulla on myös pitkään ollut mielessä, että minun pitäisi tännekin tulla kirjoittamaan jotakin, mutta jotenkin ei ole ollut inspiraatiota tai edes aikaa. Nyt, kun vietän töistä viiden päivän vapaata, aikaa riittää vaikka toisille jakaa :)

Olen nyt siis kotona, en Jyväskylän kotona, ja tulin tänne heti koulun loputtua. Palasin kuitenkin takaisin JKYlään heti saman viikonlopun aikana, koska edessä oli muutto. Mitään tietoa asunnon kunnosta tai edes ulkonäöstä minulla ei ollut. Kun menimme heti avaimet käteen saatuani sitä siivoamaan, jännitys oli suuri. Onneksi tukena oli K, joka tuli auttamaan siivoamaan asuntoa N ja A:n kanssa. Päästyämme talolle, emme meinanneet löytää esimerkiksi kerrostalon ulko-ovea. Onneksi pääsimme sisälle, joka sekin tapahtui pyörävaraston kautta. Sitten olimmekin jo oman oveni takana ja siinä se sitten oli, oma ensimmäinen asunto.

Onhan se tuollainen pieni opiskelijboksi ja vikoja löytyi, mutta asunto on ainkin omasta mielestäni aika hurmaava. Olen myös todella iloinen, että se on lähellä koulua ja keskustaa. Monesti olen jo nähnyt unta asumisesta tuolla ja mietin koko ajan, miten sen sisustan ja esimerkiksi asettelen julisteita ja postcrossing-korttejani seinille. Ja tuo kuva voi olla sellainen 'Before' kuva siitä, miltä siellä näyttää.. Syksyllä laitan tänne päivitetyn kuvan, kun olen päässyt kotiutumaan uuteen paikkaan Alina-kissan kanssa. 

Mutta oli tuo kesäksi poismuuttaminen aika surullistakin. Olin kuitenkin vajaan vuoden viettänyt siinä pienessä 8 neliön huoneessani ihanien ihmisten kodissa ja yhtäkkiä en enää asukaan siellä. Nyt olen myös tajunnut, että en enää voikaan mennä samaa tietä kouluun K:n kanssa. 

Nyt olen siis taas täällä "maalla" ja kaikki tuntuu niin rauhalliselta ja kaukaiselta verrattuna Jyväskylään. Onneksi on kesä, joten on ainakin valoisaa. Kesätöitä teen samassa paikassa kuin viime kesänä ja sielläkin on ollut aika mukavaa. Oli aika hauska palata sinne, koska tiesin, miten kaikki toimii ja miten kassaa ja postia hoidetaan. Muutamat vakioasiakkaat ovat myös olleet iloisia minut nähdessään. Yksi pappa pyysi minua juhannukseksi järven rannalle uimaan ja telttailemaan. Toinen tervehti minua:"Mitäs söpöliinille kuluu?" ja kolmannen kanssa oli mielenkiintoinen keskustelu poissaoloni syystä:

Asiakas:"Oho! Missäs sä oot ollut?"

Minä:"Jyväskylässä."

Asiakas:"No mitäs sä siellä oot tehnyt?"

Minä:"Opiskellu."

Asiakas:"Kuitenkin oman kullan kainalossa."

....

Asiakas:"Mitäs sä siellä Jyväskylässä opiskelet?"

Minä:"Leipuri-kondiittorikshan mä."

Asiakas:"Ai, susta tulee sit sellanen pullan tuoksunen vaimo?"

Minä:"No saa nyt nähdä, inhoon tehä pullaa."

Mikäs siinä, että tällaisia kohtaamisia, kuin yllä mainitsin, tapahtuu koska ne piristävät aina työnkuvaltaan samantyyppisiä työpäiviä. 

Ja saapahan täällä myös hieman toisenlaisia kuvia, eikä jokaisessa ole aina sitä samaa siltaa, mikä on seikkaillut täällä julkaisemissani kuvissa viime syksystä lähtien :D

Tällä hetkellä ei ole oikein muuta mielessä. Kirjoittelen taas, ja tällä kertaa lupaan, että en pidä näin pitkää taukoa kuin viime kirjoittelukerrastani oli. :)

Don't stop doin' what you're doin'

Tällä kertaa tästä postauksesta tulee hieman enemmän kuva painotteisempi. 

Istuskelen ruokapöydän ääressä, kuuntelen Kings of Leonin BBCR1 Big Weekend esiintymistä livenä ja toivon, että olisin tällä hetkellä Glasgowssa.. Toivoin sitä jo eilen, kun 1D veti ihan mahtavan setin! Ja sitten taas illalla, kun Ed Sheeran esitti uusia lauluja tulevalta levyltään.. Oikeastaan haluaisin nähdä paikan päältä jokaisen esiintymisen :D Mutta se nyt ei ole mahdollista, joten tyydyn nettiradioon :) 

Viikko on ollut todella kesäinen ja helteinen. Joka päivä on ollut lähemmäs 30 astetta lämmintä ja kesämekkoni ovat jo päässeet mukavasti käyttöön. Ja oikeastaan ei ole ollut oikein muuta päälle pantavaa, koska kahdet farkkuni repesivät (:D :D) ja molemmat olivat lemppareitani. Kesällä täytyy siis lähteä housuostoksille! 

Onpahan tämä myös viimeinen viikonloppuni JKL:ssä ennen kotiin menoa kesäksi. Vähän on outo ja haikea olo. Eilen pakkasin ei-niin-tärkeät tavarani kahteen banaanilaatikkoon ja pinosin ne sänkyni viereen. Seuraavan kerran kun avaan ne, olen kotona. Ja sitten kun syksyllä palaan tänne, en tulekaan enää samaan osoitteeseen vaan menen omaan kotiin! 

Ja sain sen työssäoppimispaikankin :) :) :)

Ps: Olen hieman innostunut kuvaamaan pilviä :D

It calls my name

Hyvää iltaa kaikille. Oleilen piskuisessa huoneessani ja ihailen valoisaa iltaa. Istuin melkein koko päivän parvekkeella nauttien aurinkoisesta ilmasta. Oli todella ihana vain istua ja unohtaa kaikki ympärillä oleva. Viime viikko oli nimittäin todella stressaava ja tuntuu, että koko ajan tulee jokin uusi juttu, minkä takia täytyy miettiä päänsä puhki.

Suurin huolenaiheeni tällä hetkellä on ehkä työssäoppimispaikkani. Tällä kertaa en mene kotiin tuoksi ajaksi, vaan jään tänne. Ensi vuonna aloitamme TOP:lla ja tuo paikka täytyisi löytää -- NYT. Saimme onneksi koulusta listan paikoista, joita meille suositellaan, mutta tuntuu, että kaikki paikat ovat todella kaukana (varsinkin, jos ei halua ostaa bussikorttia) tai sitten on kuullut joistakin paikoista todella huonoja kokemuksia eikä edes halua yrittää hakea niihin. Ja sitten on tietenkin se, että hyviä paikkoja ei ole montaa tarjolla, joten kyseessä on "nopeat syö hitaat" -tilanne. Huomenna soitan yhteen työpaikkaan ja toivon, että sinne ei olisi vielä otettu ketään. 

Sitten on tämä muutto. Vaikka minulla ei ole kamalasti tavaraa otettavana mukaan, silti tuntuu että se on ihan liikaa. Kuitenkin 23 neliötä ei ole paljon, joten minun täytyy oikeasti suunnitella mitä kaikkea haluan sinne. Ja tietenkin on myös se, että minun täytyy ostaa joitakin tavaroita sinne (silitysrauta, tv tms. tms.) ja minun täytyisi ne saada sinne asuntooni jotenkin syksyllä, kun tulen takaisin tänne. Ja ei siihen muuttoon enää nyt niin kauan aikaa ole. Tasan kaksi viikkoa! Ihan hullua.. Mutta olen silti todella innoissani. Edes se, että minulla on oma asunto saa minut ihan sekaisin onnesta :)

Ja tietenkin koulussa on aina jotain muutakin mikä stressaa.. Tällä hetkellä kyse on opettajastamme leipomon puolella, jota melkein pelkään. Aina hänen tunneillaan tunnen tekeväni kaiken väärin; ei ole ergonomista työasentoa, käytän liikaa aikaa välineiden hakuun, en huomaa mittasuhteita tai teen joitakin asioita toisten opettajien ohjeiden mukaan mikä ei sitten ole oikein tämän kyseisen opettajan mukaan. Meillä on enää yksi työpäivä leipomossa ja sitten yksi siivouspäivä, mutta odotan noita torstain leipomotunteja jo nyt kauhulla. En vain tiedä miten päin olisin siellä. Se on vain niin sekavaa! Onneksi pian alkaa kesäloma (joka kuluu töissä).. 

Ja kahdet farkkunikin ratkesivat tällä viikolla! Että sekin vielä (mutta näinpähän siitä unta silloin tämän kevään työssäoppimisjakson aikana, joten ei se nyt niin yllättävää ollut..), mutta onneksi olin jo kotona :) 

Kirjoittelen taas ensi viikonloppuna.. Tästä tuli nyt vähän tällainen negatiivispainotteinen teksti, mutta ei aina tarvitse olla iloinen ja nauravainen :) Ensi viikkoon siis! 

Just stay with me

Siitä onkin jo ihan liian kauan aikaa, kun tänne viimeksi kirjoittelin. Katselin, että siitä olisi nyt neljä viikkoa, joten onkin jo korkea aika kertoa kuulumisiani :)

Istun täällä pienessä kahdeksan neliön huoneessani ja katson euroviisuja. Oikeastaan se nyt vaan pyörii tuossa taustalla ja välillä olen katsonut, että mitä siellä tapahtuu.. Mutta ei taaskaan mitään tajunnanräjäyttävää tapausta ole kilpailemassa. Tumblerissa kuvattiin, että kilpailemassa on One Direction (Suomi), teletapit (Islanti), Bruno Mars (Tanska) ja monia muita! Ja minulle tulee mieleen vain Silta (siis tv-ohjelma) ja miten sen miesnäyttelijä sanoo "spagetti" :D

No mutta, se siitä! Koulu jatkui siis jo aikoja sitten ja sehän ei alkanut ilman draamaa. Edessä olikin nimittäin luokkamme jakaminen leipuri-kondiittoreihin ja elintarvikkeenvalmistajiin. Hulluinta tässä oli se, että meille oli kerrottu moneen kertaan, että meidän luokallemme ei tule tapahtumaan mitään ja jopa allekirjoitimme siitä paperit, että jokainen on valinnut leipuri-kondiittori- linjan. Edessä oli siis työkokeet, jossa piti tehdä kolme nelisäikeistä pullapitkoa ja 45 kierrepullaa. Omalla koekerrallani kaikki meni oikein hyvin, kierrepullissa vähän mokasin, koska en tasannut kaulatun taikinan päitä.. Mutta onneksi työskentely, maku ja ulkonäkö ratkaisivat! Olen siis selvillä vesillä :)

Panostin myös tulevaisuuteeni ja kävin VAKAVA-kokeessa viime tiistaina! Luin tuon pääsykoekirjan kahteen kertaan ja vielä kertasin sen kunnolla läpi ennen koetta. Mutta en oikeasti sano yhtään mitään siitä, miten koe meni. Se vaikutti hankalalta ja tein parhaani, mutta koskaan ei tiedä menikö se huonosti vai hyvin. Alustavat tulokset tulevat puolentoista viikon kuluttua, joten jännitys jatkuu vielä vähän aikaa!

Mutta ei elämä ole pelkästään koulun ja stressin ympärillä pyörinyt. Pääsiäisenä menimme ystävien kanssa ulos ja tuo ilta oli kyllä todella hauska! Lisää olisi myös tulossa, koska ensi viikonloppuna on K:n tuparit ja kahden viikon kuluttua on koulun päättäjäisbileet. Ja olinpa tänäänkin K:n luona viettämässä peli-iltaa. Emme seuranneet jääkiekkoa, vaan pelasimme pleikkarilla sekä nettipelejä. Herkuttelimme dippivihanneksia sekä cocktail-vartaita. Nam!

Ja ompa tässä omiakin juhlia järjestettävänä: sain nimittäin vihdoinkin OMAN ASUNNON! Se on pieni yksiö ihan keskustasta ja todella lähellä kaikkea. Ja tulipa tuo uutinen vappuaattona :D Muutto on kolmen viikon kuluttua, mutta en ole kuitenkaan jäämässä tänne kesäksi. Enkä ole muuten mitään vielä edes pakannut, koska kaikki tavarani ovat kotona. Tänään juuri kävin katsastamassa roskiskatoksen ylimääräisen varaston, jonne ihmiset voivat viedä käyttökelpoisia, mutta turhia tavaroitaan. Löysinpä sitten kolme eri kokoista paistinpannua, kolme taikinakulhoa sekä kaksi koristelasipulloa. Nyt ei ainakaan enää esimerkiksi niistä paistinpannuista tarvitse murehtia! 

Mutta nyt ei oikein enää tule mitään mahtipontista mieleen. Onhan tuo kellokin jo aika paljon :D Joten nyt juhlistan Itävallan parrakkaan naisen voittoa ja menen nukkumaan!

We found love in a local rave

Täällä taas! Kotiuduin oikein mukavasti eilen (tai noh, Suomeen tulimme edellisiltana) ja olen ottanut todella lungisti. Tänäänkin heräsin vasta 11! Ei voi ainakaan sanoa, ettenkö olisi ollut väsynyt tai mitään :D

Matka meni tosi hyvin ja Berliini oli mielenkiintoinen kaupunki. Asuimme yhdellä trendikkäimmistä alueista Prenzlauer Bergillä. Alueella oli paljon kahviloita, ravintoloita ja pikku putiikkeja. Siellä oli myös todella rauhallista iltaisin ja toisin kuin Nizassa, tuntui turvalliselta kävellä pimeälläkin. Talomme sijaitsi Gethsemane kirkkoa vastapäätä, millä oli suuri rooli 1989 järjestetyssä rauhallisessa vallankumouksessa. Airbnb huoneemme oli ihan mahtava - valoisa ja tilava. Siellä oli myös kissa nimeltä Gato (Kissa), joka piti meille välillä seuraa, kun tulimme väsyneinä kaupungilta.

Mutta oli Berliinissä myös vähän sellainen jännä ilmapiiri. Siellä oli todella rentoa, mutta ainakin minä sain historiallisesti merkittävillä alueilla sellaisia jänniä tunteita. Kaupungissa tuntui myös sellainen tietty historia, olihan Berliini maailmansotien aikana yksi tapahtumien pääpisteistä. Joissakin vanhoissa taloissa oli edelleen luodin reikiä ja Berliinin muurin näkeminen muistutti kylmästä sodasta. Kävelimme myös Hitlerin bunkkerin ohi, joka oli todella outoa. Kävimme myös Topography of Terror-näyttelyssä, jonka paikalla oli 1933-1945 salaisen poliisin, SS:n ja Reich Securityn päämaja. Näyttelyssä oli koko 1933-1945 historia kuvina ja tekstinä. Olimme siellä ainakin tunnin ja kun lähdimme paikalta, olo oli todella raskas. Ei sitä oikein edes osaa kuvailla - tietenkin tietää, millaista sodan aikana oli ja millaisissa oloissa ihmiset elivät, mutta en ole koskaan nähnyt niin paljon kuvia tapahtumista. Samanlainen raskas ja ahdistava tunne tuli myös holokausti muistomerkillä. Mutta kuitenkin koin itselleni tärkeäksi nähdä nuo paikat, onhan se osa historiaa, yleissivistystä ja sitä millainen maailma ja Eurooppa on tällä hetkellä.

Mutta iloisempiin asioihin! Paikalliset olivat todella mukavia ja tekivät olon tervetulleeksi. Kävimme myös ihan mahtavissa ruokapaikoissa syömässä ja siellä oli todella paljon eri ruokavaihtoehtoja tarjolla. Myös tällä tasolla Berliini voittaa Nizzan - tällä kertaa pääsimme kokeilemaan monia erilaisia ruokia ja makuja, Nizzassa söimme pitsaa :P

Suosittelen siis Berliiniä oikein lämpimästi niin historian nälkäisille kuin kaupunkilomailijoillekin! Olisi ollut hieno nähdä lisääkin ja matkustaa vaikka jonnekin maaseudulle, mutta aika ei riittänyt. Mutta onneksi sinne pääsee uudelleen :) Mutta tulipa tästä nyt kuvapainotteinen postaus! Mutta kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa....

PS: Leikkasin hiukset ennen matkaa :D Kiitos Taylor Swift-inspiraation!