It calls my name

Hyvää iltaa kaikille. Oleilen piskuisessa huoneessani ja ihailen valoisaa iltaa. Istuin melkein koko päivän parvekkeella nauttien aurinkoisesta ilmasta. Oli todella ihana vain istua ja unohtaa kaikki ympärillä oleva. Viime viikko oli nimittäin todella stressaava ja tuntuu, että koko ajan tulee jokin uusi juttu, minkä takia täytyy miettiä päänsä puhki.

Suurin huolenaiheeni tällä hetkellä on ehkä työssäoppimispaikkani. Tällä kertaa en mene kotiin tuoksi ajaksi, vaan jään tänne. Ensi vuonna aloitamme TOP:lla ja tuo paikka täytyisi löytää -- NYT. Saimme onneksi koulusta listan paikoista, joita meille suositellaan, mutta tuntuu, että kaikki paikat ovat todella kaukana (varsinkin, jos ei halua ostaa bussikorttia) tai sitten on kuullut joistakin paikoista todella huonoja kokemuksia eikä edes halua yrittää hakea niihin. Ja sitten on tietenkin se, että hyviä paikkoja ei ole montaa tarjolla, joten kyseessä on "nopeat syö hitaat" -tilanne. Huomenna soitan yhteen työpaikkaan ja toivon, että sinne ei olisi vielä otettu ketään. 

Sitten on tämä muutto. Vaikka minulla ei ole kamalasti tavaraa otettavana mukaan, silti tuntuu että se on ihan liikaa. Kuitenkin 23 neliötä ei ole paljon, joten minun täytyy oikeasti suunnitella mitä kaikkea haluan sinne. Ja tietenkin on myös se, että minun täytyy ostaa joitakin tavaroita sinne (silitysrauta, tv tms. tms.) ja minun täytyisi ne saada sinne asuntooni jotenkin syksyllä, kun tulen takaisin tänne. Ja ei siihen muuttoon enää nyt niin kauan aikaa ole. Tasan kaksi viikkoa! Ihan hullua.. Mutta olen silti todella innoissani. Edes se, että minulla on oma asunto saa minut ihan sekaisin onnesta :)

Ja tietenkin koulussa on aina jotain muutakin mikä stressaa.. Tällä hetkellä kyse on opettajastamme leipomon puolella, jota melkein pelkään. Aina hänen tunneillaan tunnen tekeväni kaiken väärin; ei ole ergonomista työasentoa, käytän liikaa aikaa välineiden hakuun, en huomaa mittasuhteita tai teen joitakin asioita toisten opettajien ohjeiden mukaan mikä ei sitten ole oikein tämän kyseisen opettajan mukaan. Meillä on enää yksi työpäivä leipomossa ja sitten yksi siivouspäivä, mutta odotan noita torstain leipomotunteja jo nyt kauhulla. En vain tiedä miten päin olisin siellä. Se on vain niin sekavaa! Onneksi pian alkaa kesäloma (joka kuluu töissä).. 

Ja kahdet farkkunikin ratkesivat tällä viikolla! Että sekin vielä (mutta näinpähän siitä unta silloin tämän kevään työssäoppimisjakson aikana, joten ei se nyt niin yllättävää ollut..), mutta onneksi olin jo kotona :) 

Kirjoittelen taas ensi viikonloppuna.. Tästä tuli nyt vähän tällainen negatiivispainotteinen teksti, mutta ei aina tarvitse olla iloinen ja nauravainen :) Ensi viikkoon siis!