Free to see the world

Elämä jatkuu! Olen taas palannut tänne Keski-Suomeen ja arkeenkin olen päässyt jo kahden koulupäivän jäljiltä. Oli vaikea lähteä kotoa niin mukavan loman jälkeen, mutta tietyllä tapaa oli mukava palata tänne toiseen kotiin. Loma tuntui menevän todella nopeasti ohi ja nyt se tuntuu jo todella kaukaiselta muistolta. Asiaan vaikuttaa myös se, että olen mennyt aivan sekaisin päivissä :)

Tällä hetkellä istuskelen keittiössä ja sulattelen makeaa välipalaamme - pitsaa, pannukakkua mansikkahillolla ja uunibanaaneja vaniljasoijajäätelöllä. Ja illallinen onkin jo uunissa, nimittäin täytettyjä lohiviipaleita. Aika hemmottelua :)

Mutta en siltikään oikein pysty ymmärtämään, että viikko sitten olimme R:n, L:n ja S-M:n kanssa viettämässä parasta tyttöjen viikonloppua Lahdessa. Teimme yhdessä ruispurilaisia ja heeei, silloinkin söimme pannukakkua!

Myöhemmin illalla lähdimme ulos ensin drinkeille ja sitten tanssimaan paikalliseen baariin. Ilta oli todella mahtava, vaikka aluksi minua jotenkin jännittikin lähteä minnekään. Se varmaankin johtui siitä, etten ollut ollut pitkään aikaan missään ulkona. Ja koska olemme jo niin "vanhoja", emme rellestäneet päättömästi ja pääsimme seuraavana päivänä vielä katsastamaan alennusmyynnit. Mukaani tarttui pari toppia ginatricotilta :)

Kotona elämä jatkui samalla hiljaiselolla kuin ennenkin. Mitään suurta ei siis todellakaan tapahtunut! Uusi vuosikin vaihtui kotona - söimme tortilloja (meidän perinne ;) ) ja katsoimme vain telkkari. Aika tylsää.. Kun vuosi vaihtui, menin kuitenkin ulos metsästämään hyvää kuvaa raketeista. Olihan siinä aika mukava niitä kuvailla puolelta öin ja tuli sellainen nostalginen olo. Se taisikin olla koko päivän/illan kohokohta :)

Seuraavana päivänä tulinkin sitten jo tänne toiseen kotiin ja vaikka ajattelin, että matkassa ei olisi niin kamalasti tavaraa kuin loman alussa, silti sitä tuli rahdattua yhtä paljon takaisin. Ja äiti pakkasi minulle mukaan myös kitarani, joten se taisi olla se suurin matkatavara, vaikka se ei painakaan niin paljoa. Arvo on kuitenkin toinen. 

Olen jo soittanutkin sitä yli kolmen vuoden tauon jälkeen ja vaikka se on vähän sellaista hapuilua, niin on mukava tehdä jotain sellaista, missä tuntee kehittävänsä itseään. Sormenpäät ovat vain tulleet niin kipeiksi, että se tuntuu, kuin olisi tunkenut tikkuja kynsin alle :D Mutta minkäs sille voit - ainakin tuntee, että on oikeasti tehnyt jotakin!

Mutta nyt lähden tekemään salaattia ja sitten lueskelen matkaopastani, jonka hankin eilen kaupungilta. 

Olen jo tehnyt muutamat merkinnät siihen ja jo nyt omalta osaltani näyttää siltä, että matkasta olisi tulossa todella tapahtumarikas! Talvilomaa odottaen :)