Never run far

Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi tänne jotakin naputtelin.. Tänään kuitenkin sain jälleen inspiraation kirjoittaa, kun olin pilkkonut ämpärillisen raparpereita ja lähtenyt ajellulle ystävien kanssa.

Nyt näiden kirjoittamattomien hetkien aikana on tapahtunut todella paljon, mutta mikään ei toisaalta ole muuttunut. Kahden viikonlopun pitkät vapaat kuluivat ensin sukulaisten luona Jyväskylässä ja sitten Porissa jazzeilla ja tavatessa vanhoja tuttuja. Oli mukava käydä jossakin muuallakin, kuin vain homehtua kotona vapaapäivinä. Samalla pääsi vähän pakoon työpaikan lähiympäristöstä - ajatuksetkaan eivät aina vaellelleet miettimään seuraavaa työpäivää..

Lampaat 1750-luvulta olevan kirkon edustalla - he saapuivat paikalle, kun sanoi "tukutuku" :)

Sillä aikaa, kun olimme roadtripillä, siskoni tuli huolehtimaan kodista miehensä kanssa ja sain samalla muutamaksi viikoksi huollettavakseni  Kerttu "Gertrud" Gertrudiksen: heidän koiransa. Amerikkalainen laumanjatke ei vain millään meinaa tulla toimeen kissamme Olavin kanssa - O haastaa riitaa juoksemalla rapuasennossa sivuttain häntä muhkeana. Mutta eiköhän hänkin totu uuteen jäseneemme, joka tulee myöhemmin syksyllä kyläilemään.

Minulla alkoi myös pienoinen hanke - nimittäin säästämishanke! Olen päättänyt, että joka kuukausi laitan rahaa sivuun sitä omaa kämppää varten - ehkäpä muutto on edessä jo ensi vuonna. Samalla hankin tuota vielä kuvitteellista kotia varten joitakin pieniä tarvejuttuja - muuttolaatikon pohjalla on jo piirasvuoka ja kupinaluset, jotka löysin tänään (oikeasti ne ovat olutlaseja varten, mutta koska minä en oluesta niin perusta ja ne ovat söpöt, niin miksi ne eivät sopisi normaaleiksi lasinalusiksi?). Seuraavaksi on vuorossa ehkäpä jokin kattila ;)

Mutta nyt täytyy lopetella - sain nauttia vain yhdestä vapaapäivästä ja se on nyt ohi. Huomenna jälleen töihin!