You're gonna hear me roar louder than a lion!

Ja niin se syksy on alkanut! Uskon, että tämän kesän lämpimät, aurinkoiset ilmat on nyt nähty ja saa jäädä odottamaan kylmiä sateita ja pimeyttä. Mutta vielä viikko sitten nautin ystäväni A:n kanssa järvenrannalla hauskan ja jäätelön täyteisen kesäpäivän. Kesä sanoi hyvästit ja muistoksi jäi mukavasti palaneet olkapäät.

Tuona päivänä uimme todella lämpimässä vedessä, söimme puoliksi creamy-purkillisen creme brule- jäätelöä ja katselimme purjelentokoneita. Jotenkin vieläkin, vaikka kattoon ropisee sadepisaroita, tunnen seisovani keskellä matalaa järveä ja ihollani tuon kesäpäivän.

Mutta tänään on ehkä ollut oudoin päivä, mitä olen aikoihin kokenut. Ensinnäkin oli ensimmäinen vapaapäivä viiden iltavuoron jäljiltä ja minulla oli todella suuret odotukset siitä, mitä saisin tehtyä tänään. Oli vaikka mitä siivoamista ja turhan tavaran pois vientiä - eli siis ihan hyödyllisiä asioita. Kun äitini soitti minulle iltapäivällä ja kehotti hakemaan postit, en todellakaan ajatellut, että sillä hetkellä, kun avaan postilaatikon, elämäni muuttuisi kertaheitolla (tosi klisee!).

Mutta niin se vain teki - pääsin nimittäin opiskelemaan 280km päähän kotoa elintarvikealan perustutkintoa(eli konditoria-alaa)! Edessä onkin nyt siis MUUTTO pois kotipesästä ja opiskelujen aloitus. Eihän tuon uutisen jälkeen enää mitään pystynyt tekemään tavallisesti! Varsinkin, kun luulin, että en pääse minnekään opiskelemaan ja olin varautunut viettämään tämän vuoden kassaneitinä. Ystäväni R oli ensimmäinen, jolle kerroin uutisen ja jotenkin menin shokkiin tajutessani todellisuuden ja aloin itkemään. Mutta äitini kotiin tultua olin saanut jo hengähdettyä ja tajunnut, että vaikka koko asia on todella suuri muutos, en halua sanoa ei näin suurelle asialle. Jos en lähtisi, tiedän, että olisin myöhemmin todella pettynyt valintaani. Pääsen kuitenkin sille paikkakunnalle opiskelemaan, jonne oikeasti haluan! Hulluinta on vain se, että en tiedä milloin opiskelu alkaa tai saanko vuokra-asuntoa sopivasti vai olenko "kodittomana" hetken aikaa? Se jää nyt nähtäväksi. Mutta tunne on itsessään kotoa muuttamisen ja opiskelujen aloittamisen suhteen niin outo, että en oikein tunne mitään, mutta silti olen aivan sekaisin. En oikein tiedä mitä tehdä..? Mutta R antoi todella tärkeän neuvon olla oma itseni enkä saa antaa toisten pompotella minua. Kiitos siitä <3

Elämä siis todella muuttui yhdessä päivässä! Saa nähdä milloin kaikki muuttu konkreettisesti...