Without any fear

"Unelman pitää olla niin iso, että naapurikin nauraa."

Vihdoinkin joulu ja loma ovat koittaneet. Lomalla olen ollut jo viime torstaista lähtien, mutta eilen jouluaattona sain vasta "joulutunnelmasta" kiinni. Oli ihana tulla kotiin ja rentoutua kunnolla. Ja oli mahtavaa päästä viikonloppuna ulos R:n, L:n ja S-M:n kanssa - kävimme syömässä ja pullakahveilla huoltiksella. :) Kiitos siitä tyttäret!

Juhlaa vietämme täällä kotona ja olemme uurastaneet paljon sen eteen. Olen tehnyt makeita ja suolaisia herkkuja ja auttanut siivouksessa. On oikeastaan ollut todella mukava olla enemmän mukana tämän vuoden ruokien valmistuksessa - aikaisemmin se ruoka on vain enimmäkseen ilmestynyt eteen. 

Eilen aattona aamuni alkoi laittamalla viestiä Joulupukin kuumaanlinjaan, koska en ole sitä aikaisemmin uskaltanut tehdä (ja soittaa en halua, koska pelkään joulupukkia). Sitten lähdin joululahjakierrokselle - vein V:lle ja naapureille lahjat ja kävin vielä kaupassakin ostamassa yhden raaka-aineen, jonka olin unohtanut kirjata kauppalappuun aikaisemmin. Naapureille annoin itsetehtyjä tyrnivalkosuklaa- ja appelsiinitummasuklaatryffeleitä. Sitten tulinkin kotiin ja alkoi viimeisten ruokien valmistus ja loppusiivous. Myöhemmin vaihdoin lahjoja vielä A:n kanssa. 

 tryffelit

A:n ja V:n lahjat 

Siskokin tuli vielä illalla juhlistamaan joulua kanssamme ja viimein oli aika koristella kuusi yhdessä ja syödä! Taustamusiikkina oli 1900-luvun vanhat amerikkalaiset joululaulut. 

 Joulupöydän antimia

Ruokapöytä

Jälkiruokana karpalo-mariannejäädykekakku

Pitkän kaavan ruokailun jälkeen oli viimeinkin aika avata joululahjat. Ja sieltä paljastui....

 Muumi-muki, sukat, arpa (josta voitin 5 euroa, JES!), Anastasia-kirja, This Is Us-elokuva, suihkusaippua, rannekoru, kitarankielet, matka ELBIRINIin (eli Berliiniin - itse lahja oli kolmen kirjekuoren paketti, jossa oli jokaisessa jokin arvoitus. "Voileipiä, merenneito ja kannabista - PÖHKENÖMIAN", "sykettä ja munkkeja - ELBIRINI" ja "eleganssia, harmonikkaa ja baskereita - APRSIII". Otin tuon munkkeja-jutun, koska minulla ei ollut hajuakaan, mikä kaupunki se olisi voinut olla :D), karkkivuoka ja postimerkkejä. Kuvassa sitä ei ole, mutta sain myös mustaherukkaomegaöljyä, joka on jo käytössä. 

Mutta nyt lähden virittelemään kitaraani ja sitten viettämään elokuvailtaa! Hyvää joulua kaikille, vaikka se onkin jo oikeastaan takanapäin :)

Icon of symmetry

Päätin tulla kirjoittelemaan, koska olo oli nyt niin kirjoittavainen. 

Olen koko viikonlopun tehnyt jouluportfoliota, mikä on meidän luokkamme itsenäinen tehtävä tässä jaksossa. Olen selvittänyt joulun perinteitä ruuan ja tapojen suhteen Suomessa ja ulkomailla. Olen etsinyt kuvia ja reseptejä ja lukenut niin monenmoista artikkelia, että joulu alkaa jo näin joulukuun ensimmäisenä päivänä tulla korvista ulos. Ja tämä ei ole vielä edes se rankin homma koko tehtävässä - edessä on vielä suuri kirjoitelma, missä selvitän jouluruokien historiaa ja juuri niitä perinteitä. Oikeastaan en edes ole huolissani tästä osuudesta, enemmänkin innoissani! Olen nimittäin huomannut kaipaavani lukioaikaisia kirjoitustehtäviä, vaikka aina tein tehtävät juuri viimetipassa valmiiksi. 

Aloitin myös ystäväni A:n joululahjan tekoa ja tiedän, että hän tietää mitä annan hänelle, mutta silti olen todella innoissani tekemässä tuota lahjaa. Enkä nyt kerro tässä enempää siitä, jos vaikka sinä -lahjan saaja- luet tätä :)

Mutta oli minulla oikeastaan syykin tulla kirjoittelemaan tänään.. Minulla on jotenkin niin turhautunut olo - välillä tuntuu, että vietän välivuotta koulussa, joka ei edes ole minua varten. En tarkoita, ettenkö nauttisi siitä, että saan opiskella, vaan sitä, että tiedän, että kun valmistun, en välttämättä jatka tällä alalla vaan loikkaan taas johonkin toiseen suuntaan. Itseasiassa minulla on sellaisia suunnitelmia jo ensi keväälle, koska olen kuumeisesti miettinyt hakevani yliopistoon jo nyt tulevana keväänä. Jos vaikka pääsisin opiskelemaan siksi miksi oikeasti haluan, minulla olisi jo tieto mitä teen valmistuttuani leipuri-kondiittoriksi. Eikä ylimääräinen tutkinto koskaan haittaa eteenpäin pääsyä. Tuntuu vain hölmöltä polkea paikallaan sellaisessa paikassa, jossa ei tehdä asioita, joita opiskelussa eniten kaipaan - lukemista, kirjoittamista ja istumista tunneilla. HAH, tuo näyttää kirjoitettuna jotenkin niin hikipinkomaiselta että.... Mutta niin se vain on, kaipaan kunnon opiskelua! 

Ja eilen vielä eksyin yhden puolitutun blogiin, jota hän mainosti omalla FB seinällään ja minulle tuli niin kova menestymisen halu, että siinä ei ollut mitään järkeä! En tunne häntä kovin hyvin, mutta jotenkin henkilön blogista näki niin selkeästi millainen hän on - oma asunto oman rakkaan kanssa, hyvä koulumenestys, hyvä kunto, hyvä iho (joo, menestys tulee tästä ekana mieleen :P), raha ja nähtävästi myös mallisopimus! Tulin aluksi niiiin kateelliseksi, mutta sitten huomasin, että en tarvitse samoja asioita menestymiseen kuin millä hän nyt porskuttaa! Olen varsin tyytyväinen, että minulla on ihania ja aitoja ystäviä, ihana 8 neliön kämppä kapungissa, jota rakastan ja menestyn omalla tavallani! Ja vaikka en olisikaan se hoikin, urheilullisin ja siloposkisin, silti tykkään olla minä! Joten tähän vuodatukseen on ehkä ihan hyvä lopettaa :)

Ja tämän syysmyrskyn keskellä on ihana muistella aurinkoisinta kevätmatkaa M:n kanssa, kiitos kuvista <3

Eyes wild like the sun

Taas on ollut vähän taukoa tästä kirjoittelusta. Tässä on tapahtunut aika paljon näiden muutaman viikon aikana ja ehkä tästä tulee nyt sellainen kuvitettu postaus :) Kuvathan kuitenkin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa..

Pari viikkoa sitten menin siis Helsinkiin viettämään pitkää viikonloppua ja suunnitelmissa oli vaikka ja mitä! Perjantaina menimme M:n kanssa jumppaan ja jotenkin onnistuin satuttamaan selkäni niin pahasti, etten päässyt jumpan jälkeen kunnolla edes kävelemään koska kipu oli niin kamala. Illalla menimme sitten ambulanssilla sairaalaan ja selvisi, että olin saanut noidannuolen! Ja tuo nuoli sitten koitui sen viikonlopun kohtaloksi. Koska en päässyt kunnolla kävelemään (vaikka otin lääkkeitä), en tietenkään päässyt tekemään mitään muuta kuin makaamaan. Nämä ruusut M toi piristämään kivuliasta olotilaa <3 Ja voin sanoa, ettei se kipu ole vieläkään kunnolla parantunut, vaikka pääsenkin normaalisti liikkumaan.. 

No mutta, meninpä sitten kotiin parantelemaan selkääni ja välillä tulin pariksi päiväksi kouluun ja sitten taas kotiin. Eihän siinä mitään, kun sain olla kotona vähän pidempään. Pahinta kuitenkin koko jutussa oli se, että koti-ikävä oli todella inhottava aina tänne opiskelemaan matkustettaessa. Olisi vain halunnut jäädä kotiin viettämään laatuaikaa!

Mutta mieleni oli iloinen ja kirkas. Jaksoin porskuttaa eteenpäin, koska menimme äidin kanssa katsomaan Vihan Liekit viime viikonloppuna! Ja kyllä olikin aikamoinen spektaakkeli tuo!! Oli niin mukava nähdä se vihdoin ja viimein, varsinkin, kun juuri vähän aikaa sitten luin koko sarjan uudelleen. Suosittelen todella lämpimästi :)

Illan kruunasi illallinen, jonka M ja M olivat meille valmistaneet. Ja kotiin päästyämme jatkoin iltaa vielä myöhään yöhön katsoen 1DDay:ta kahteen asti :P

Kun sunnuntaina matkustin takaisin Keski-Suomeen, huomasin oloni todella tyhjäksi. Kaikki, mitä olin pitkään odottanut, olivat yhtäkkiä menneet ohi kuin *PUF*, savuna ilmaan. Mutta nyt on uusia juttuja, mitä odotan! Kuten joulua :) Mutta junasta ulos astuessani vastassa oli oikein kunnon talvi pakkasineen ja lumineen. Eihän sitä lunta vielä ihan hirveästi ole, mutta kuitenkin ulkona on ihan toisenlaisen näköistä kuin ennen. Ja pakkanen tuntuu tosi mukavalta iholla, kun on nyt joutunut kestämään vain vesisadetta ja sitä kummallista syysilmaa.. 

Ja järvikin alkaa jo jäätymään

Tänä viikonloppuna on vuorossa joulujuttuja - jouluportfolio ja joulutapahtumaan meno. Ja sunnuntaina alkaa joulukuu!! Odotan jo joululomaa :D

And after all hangers-on are done hanging on

Jaaha, taas on aikaa hieman kulunut, kun viimeksi tänne jotakin kirjoittelin. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että olen jälleen kuvaillut pilvikuvioita parvekkeelta :)

Tänään on ollut todella pitkän oloinen päivä. Koulun piti loppua vasta neljältä, mutta opettaja päästikin meidät jo kahdeltatoista kotiin! Ja tietenkin juuri tänään satoi ja olin jättäny sateenvarjon kotiin, joten kämpälle päästyäni olin aivan litimärkä. Mutta ei se nyt niin kamalaa ollut. Kävimme koulun jälkeen K:n kanssa ostamassa värillistä pahvia jouluportfolioita varten, jota alan jo varmaan tänä viikonloppuna tekemään (ainakin kannet saan tehtyä). Portfolioihimme meidän täytyy kerätä juttuja jouluelintarvikkeista ja kertoa jouluperinteistä. Erikseen tulee vielä tehtävänanto joulun leipomotuotteista. 

Ja meninpä muuten ilmoittamaan itseni kiinnostuneeksi Taitaja-kilpailusta! Ja oikeastaan olenkin aika innostunut, mutta samalla tosi jännittynyt. Huomenna meillä on ensimmäinen tukitunti kilpailua varten, koska emme ole vielä kamalasti tehneet konditoriatuotteita koulussa. Taitaja2014-kilpailun kolmessa tehtävässä pitää valmistaa kreemikakku koristeineen, pursotettavia pikkuleipiä ja kaksi ristiäisaiheista marsipaanikoristetta. Saa nähdä, miten meidän harjoittelutunnit menevät. Täytyy toivoa, etten nyt aivan kamalasti siellä mokaile - maanantainakin tuli lisättyä pasteijataikinaan kaksi litraa vettä, vaikka ohjeessa luki kahdeksan desilitraa. Voin sanoa syyksi sen, että oli maanantai ja katsoin koko ajan kylmän voin määrää, en kylmän veden.. Että näin :D

Ja maanantaina myös kiirehdin kuuntelemaan tunnin mittaista myyntipuhetta paikalliselle kuntosalille - ei siitäkään mitään hyötyä ollut!

Mutta nyt lähden taas tekemään muita juttuja. Ehkä voisin jo vähän pakata, koska torstaina lähden tällä kertaa Helsinkiin koko viikonlopuksi - M, täältä tullaan!

And we'll never be royals

Tämä viikko alkaa olemaan jälleen pulkassa ja hyvä niin. Koti-ikävästä olen jo selvinnyt, mutta koko viikko on ollut niin pimeä, että olisin vain halunnut käpertyä peiton alle. Tänään oli ensimmäinen valoisa ilta ja tietenkin siitä piti ottaa tuhat ja yksi otosta!

Enpä ole pysynyt muutenkaan ihan toimettomana tällä viikolla. Liityinpä kaverin esimerkistä Postcrossing-palveluun! Siellä saan jonkun henkilön (joka on myös sivuille kirjautunut) osoitteen johon lähetän postikortin. Vastaavasti saan postikortin joltain minulle tuntemattomalta ihmiseltä, joka saa minun osoitteeni. Huomenna vien ensimmäiset viisi korttia postiin ja määränpäinä on: Venäjä, Saksa, Alankomaat, Yhdysvallat ja Ukraina. Odotan jo omia kortteja saapuvaksi. Suosittelen tuota kyllä lämpimästä - on ollut hauska kirjoittaa ihmisille, joita en tunne ja jotka asuvat tuhansienkin kilometrien päässä. 

Lopettelen jälleen. Viikonlopun pysyn täällä opiskelijaboksissa ja menen katsastamaan muun muassa uuden kaupan, joka avattiin ihan naapuriin ja Herkun joulumakeishyllyt :) Saa nähdä mitä löytyy!

But I must carry on

Syysloma tuli ja meni. Tänään koulu taas jatkui ja tuntui kuin koko lomaa ei olisi ollutkaan. Ehkä se johtuu siitä, että en vieläkään käsitä opiskelevani kaukana kotoa. Kärsimpä tänään siis koti-ikävästä, mikä on täällä ollessani ollut hyvin harvinaista.

Muistelin, millaisia herkkuja leivoin..

..Millaisia syyspäiviä vietimme..

..Kuinka kaipaan rakasta ystävää..

..Ja kuinka olisin halunnut viettää enemmän aikaa parhaan siskon kanssa..

Mutta niin se menee. Onneksi kohta on joululoma, jolloin pakenen jälleen etelään rakkaimpien luo <3

But there's no better place for me

Leppoisa sunnuntai. Makoilen sängyssä ja pidän tänään tekemättömyys-päivää. Tarkoitukseni on siis olla tekemättä yhtään mitään. Olen jo pitkään odottanut tätä, koska näitä hetkiä voi viettää niin harvoin. Tällä hetkellä kuuntelen musiikkia, ehkä myöhemmin katselen jonkin leffan ja ainoa suunniteltu tekoni tänään on nähdä Silta-sarjan seuraava jakso. Ihanaa kuitenkin vain olla!

Eilen olin äidin ja V:n kanssa I <3 Me- messuilla ja siellä meni koko päivä. Siellä juttelimme Jukka Rintalan kanssa ja näimme Elastisen pariin otteeseen. Mukaan tarttui enimmäkseen esitteitä, koska olin jo suunnitellut mitä sieltä etsin. Näin vältyin kamalalta turhan tavaran ostolta (mikä tapahtui minulle viime vuoden messuilla). Olisihan siellä ollut vaikka mitä, mutta hankin ainoastaan korvikset, Moroccan oil- purtilon, lompakon ja toiset lävistykset korviini.

Sitten näimme siskoni perheineen ihanassa ja kotoisassa vintageputiikissa. Söimme sorbettia ja ryystimme teetä ja kahvia - aika melkein pysähtyi mukavassa seurassa. Siellä oli todella suloista ja ymmärsin, että jos/kun perustan oman pikku leipomokahvilan, haluan, että siellä on samantyyppinen henki.

Nämä sain siskolta syyslahjaksi <3

Ja jos en perusta kahvilaa, voin aina aloittaa uran teen muruista- ennustajana.

Arvelimme, että tässä on saari, jolla kasvaa palmu tai että se on lintu. Mitä muuta tämä voisi esittää?

Nyt jatkan tekemättömyyttä. Tällä viikolla minulla ei olekaan mahdollisuuksia katsella opiskelukaupunkini aamunsarastuksia, koska tulin lomaksi kotiin. Ja toisaalta taidan vielä nukkua silloin, kun aurinko nousee :)
Mutta tällaisen aamutervehdyksen sain vielä nähdä perjantaina ennen kotiinpaluuta.

* Syksyn makeassa tunnelmassa on omenan maku *

Won't close my eyes

Ah, viikonloppu. Ja ensimmäinen sellainen, kun en menny kotiin vaan jäin tänne kämpille. Vuokranantajat lähtivät vähän aikaa sitten neljän päivän matkalle Tallinnaan, joten saan olla muutaman päivän yksikseni täällä. Ihan mukavaa, mutta pelkään vähän, että aikani käy yksinäiseksi illalla, kun ei ole mitään järkevää tehtävää.

Eilen kuitenkin lähdin seikkailemaan kaupungille, kun kävin ostamassa uudet talvikengät ja katsastamassa Sokoksen 3+1-päivät. Oli mukava mennä, kun huomasi, että tämä kaupunki tuntuu jo ihan omalta ja tutulta.

Matkaan tarttuivat minusta ihan Peppi Pitkätossun oloiset kengät ja nyt pidän niitä jalassa, jotta tottuisin niihin ja sitten kun talvi saapuu, niin kävellessä ei tulisi ainakaan kamalia rakkoja. Odotan kyllä jo, että pääsisin käyttämään näitä!

Kun olin pyörinyt jo hyvän aikaa "turhuuspuolella", suuntasin kauppaan tekemään koulutehtävää, jossa täytyy suunnitella viidelle päivälle neljä ateriaa ja budjetti on huimat 40 euroa. Siinäpä sitten kuljeskelin Herkussa ja varmasti näytin aivan joltakin tarkastajalta, joka kirjaa ylös millaisia tuotteita kaupassa on tarjolla. Nyt kun tarkastin tuota listaani ja paljonko kirjaamiini tarvikkeisiin menisi rahaa, ne ylittivät budjetin 30 eurolla. Höh. Mutta karsin jo listaa ja laitoin joitakin ruokia uusiksi - eiköhän siitä uusi halvempi menú muovaudu. 

Illalle minulla oli suuria suunnitelmia - nimittäin leffailta! Kääriydyin huopaan ja katsoin Nälkäpelin mutustellen samalla kaupasta hankkimiani herkukkeita. 

Muutenkin olen jälleen innostunut Nälkäpelistä, koska sarjan toinen osa tulee marraskuun lopulla elokuviin ja sitä on hypetetty aika lailla nyt viimeaikoina. Odotan innolla tuota leffaa ja sen soundtrackia.

Tällä hetkellä luen kirjoja jo kolmatta kertaa ja olen oikeasti yllättynyt, kuinka jännitän mitä henkilöille tapahtuu. Hassua :)  

Nyt aamuisin, kun olen herännyt jo puoli kuuden aikaan koulun takia, olen nähnyt joitakin kauneimpia auringon nousuja. Niitä sitten olen aina ihaillut täällä hiljaisuudessa. Odotan jo talviaamuja ja millaisia maisemia ne tuovat tullessaan. 

Ensi viikonloppuna alkaa syysloma (Woot Woot!!) ja menen äidin ja V:n kanssa kauneus ja terveysmessuille. Saas nähdä, mitä keksin sieltä ;) Nyt pitsan tekoon!

The emperor wears no clothes

Täällä jälleen kirjoittelen - muutos on kuitenkin se, että olen todella inspiroitunut! Haluaisin tehdä jotakin käsilläni tai päästä ilmaisemaan itseäni, mutta tähän aikaan illasta siihen ei enää oikein ole mahdollisuuksia. Siksi huomenna koulun jälkeen suuntana ei olekaan koti, vaan askartelukauppa. Mistä tämä inspis kumpuaa?

Ensinnäkin viikonloppu oli ihana - se alkoi jo torstaina, koska perjantai oli vapaa. Lähdin sitten jo torstai-iltana kotikulmille ja siellä olinkin vasta yön pimettyä. Perjantaina vein kissani Alinan eläinlääkärille leikattavaksi. Alinaa seuratessa se päivä sitten menikin. Hän onneksi selviytyi urheasti ja paranee hyvää vauhtia <3

Lauantaina uskalsimme jättää Alinan koirien ja kissakaverin kanssa yksin ja suuntasimme siskolleni Helsinkiin. Sitä vierailua olin odottanut jo vaikka kuinka pitkään! Tuntui ihan siltä, että emme olleet nähneet pitkään aikaan. He olivat myös Amerikassa kahden viikon patikointimatkalla, joten tuntuu ihanalta, kun sisko on jälleen kotimaassa. Mutta nyt päästään siihen, miksi haluan niin innokkaasti askarrella jotakin. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut intiaaneista ja halunnut aitoa ja alkuperäistä unisiepparia. Nyt siskoni toi minulle sellaisen! En oikein tiedä, mikä niissä kiehtoo, ehkä niiden alkuperä. Unisiepparit ovat lähtöisin Ojibwe-intiaaneilta, jotka tekivät niitä vastasyntyneiden lasten nukkumapaikkojen ylle. Se päästää lävitseen kaikki hyvät unet ja pahat unet jäävät kiinni hämähäkinseittiä kuvaavaan verkkoon. Auringon noustessa kiinni jääneet pahat unet katoavat. Ripustin sen heti sänkyni ylle ja tarkoituksenani on tehdä toinen omin käsin. Sain myös ihanat korvakorut joista tulivat yhdet suosikeistani! 

Tänään junassa lueskelin yhtä haastattelua ja sen jälkeen haluni luoda jotakin kasvoi vielä lisää - se ei liittynyt mitenkään intiaaneihin, mutta jotenkin siitä tuli hyvälle tuulelle. 

Olen todella innoissani ja valmiina kokeilemaan jotakin uutta. 

~Jos vielä ilta olisi tällainen~

Just a reflection of a reflection

We are the reckless

We are the wild youth

Chasing visions of our futures

One day we'll reveal the truth

Have you wondered for a while?

Taas on viikko hurahtanut ja alan tuntemaan itseni yhä enemmän kaupunkilaiseksi. Kyllä täällä suuremmissa piireissä huomaa, että en oikeasti ole syntynyt mihinkään maalaiskylään vaan juuret ovat länsirannalla.

Kaikenlaista on myös tapahtunut! Viime viikolla teimme luokan pikku ryhmissä jauhelihapihvejä, kalapyöryköitä, kierrepullia ja isoja leipiä. Nuo pihvit ja pyörykät tehdään elintarvikkeiden valmistuksen tunneilla ja pullat ja leivät tehtiin leipuri-kondiittoritunneilla. Meillä on vielä näitä molempia, koska ensimmäisenä vuotena valitsemme kumpaan alaan haluamme suuntautua. Tuotteiden valmistamisen jälkeen ne viedään koulun myymälään. Kun näkee itse tehdyt murkinat kaupan hyllyllä, tulee sellainen jännä tunne, että "vitsit, mä oon tehnyt ton ja joku tuntematon ostaa sen omaan kotiinsa!". Kyllä näiden tuotteiden valmistus voittaa yläkoulun köksän tunnit! Ja nyt on vielä kivempi, kun voin heittää muovisen kertakäyttöisen esiliinan pois ja ottaa päästäni meduusan näköisen kertakäyttöhatun ja vaihtaa ne oikeisiin työvaatteisiin. Aikaisemmin näytin teurastajan ja sairaan ihmisen (välillä myös teletapin) risteytykseltä. Työvaatteet ovat valkoiset ja jotenkin minulle tulee niistä mieleen sairaanhoitaja. Myös kengät yllätyksellisesti tulivat etuajassa (ajattelin, että saisin ne vasta ensi viikolla). Tässä siis kuva niistä (sairaanhoitajan varusteet ovat koululla). :)

Iltaisin oleskelen vuokranantajieni kanssa ja tässä omassa kopperossani kuuntelen musiikkia ja teen läksyjä. Nyt kuitenkin minun pitäisi keskittyä myös kahden viikon kuluttua olevaan filosofian ylioppilaskokeen uusintaan. Se vähän stressaa, mutta kyllä tämä tästä! Onneksi näkymänä on ihana järvi, joka rauhoittaa.

Ja enhän minä tänne kaupunkiin voi viikonlopuiksi jäädä - kotona on aikamoista haipakkaa ja on ihan kiva käydä tutuissa ympyröissä.. Kuten viimeksi kerroin, kävin A:n kanssa katsomassa This Is Us- elokuvan ja kyllä se oli odotuksen arvoinen kokemus! Huomasin vasta jälkeenpäin että hymyilin/nauroin koko elokuvan ajan ja muu yleisö kiljuessaan toi mukanaan myös omaa tunnelmaa. Ja tuo elokuva oli ensimmäinen, jonka kävin katsomassa 3D:nä. Se toi vielä oman lisämausteen koko spektaakkelille :) 

Fiilikset katossa

:D

Tähän on hyvä lopettaa :)

Love this place

Täällä sitä ollaan - opiskelut aloittaneena ja kaikkea! Siksi en ole kauheasti tänne mitään kirjoittanutkaan, koska oli aika kova kiire saada kaikki valmiiksi lähtöä varten. Ja eilen sitten melkein kolmen tunnin junamatkan jälkeen saavuin paikalliselle juna-asemalle ja pääsin tuttavien tarjoamaan 10 neliömetrin huoneeseen alivuokralaiseksi.

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä ja aamu meni jännittäessä. Mutta paikan päälle päästyäni rentouduin ja tutustuin heti tosi mukaviin tyyppeihin. Kiersimme koulua ja keittiöissä, joissa sitten eniten työskentelemme, ja vakuutuin että olen todellakin valinnut oikean alan. Kädet jo oikeastaan syyhyävät halusta päästä luomaan kaikenlaisia herkkuja karkeista kakkuihin!

Mutta kyllä kaipaan myös kotiin. Sunnuntaina ennen tänne lähtöä siskoni yllätti minut tulemalla rautatieasemalle kahvittelemaan äidin ja minun kanssani. Oikeastaan sillä hetkellä tajusin, että nyt on tosi kyseessä - en enää asu kotona! Mutta ei se sitä tarkoita ettenkö olisi menossa kotiin, nimittäin joka viikonloppu ainakin kolmen viikon ajan hurautan junalla omille kotikulmille. Ja tämä viikonloppu on todella spesiaali, mitä olen odottanut jo ikuisuuden! Voi kuulostaa hassulta, mutta menen leffaan kaverini A:n kanssa ja niiden leffalippujen varaaminen oli todella hankalaa - Finnkinon nettisivut menivät ihan juntturaan ja yhdessä vaiheessa ajattelin että näin sitä menetetään liput, joita olimme niin kovasti odottaneet.. Onneksi niin ei käynyt :) Ja nyt on vuorossa teinifanitusta!

Perjantaita odottaessa! ;)

You're gonna hear me roar louder than a lion!

Ja niin se syksy on alkanut! Uskon, että tämän kesän lämpimät, aurinkoiset ilmat on nyt nähty ja saa jäädä odottamaan kylmiä sateita ja pimeyttä. Mutta vielä viikko sitten nautin ystäväni A:n kanssa järvenrannalla hauskan ja jäätelön täyteisen kesäpäivän. Kesä sanoi hyvästit ja muistoksi jäi mukavasti palaneet olkapäät.

Tuona päivänä uimme todella lämpimässä vedessä, söimme puoliksi creamy-purkillisen creme brule- jäätelöä ja katselimme purjelentokoneita. Jotenkin vieläkin, vaikka kattoon ropisee sadepisaroita, tunnen seisovani keskellä matalaa järveä ja ihollani tuon kesäpäivän.

Mutta tänään on ehkä ollut oudoin päivä, mitä olen aikoihin kokenut. Ensinnäkin oli ensimmäinen vapaapäivä viiden iltavuoron jäljiltä ja minulla oli todella suuret odotukset siitä, mitä saisin tehtyä tänään. Oli vaikka mitä siivoamista ja turhan tavaran pois vientiä - eli siis ihan hyödyllisiä asioita. Kun äitini soitti minulle iltapäivällä ja kehotti hakemaan postit, en todellakaan ajatellut, että sillä hetkellä, kun avaan postilaatikon, elämäni muuttuisi kertaheitolla (tosi klisee!).

Mutta niin se vain teki - pääsin nimittäin opiskelemaan 280km päähän kotoa elintarvikealan perustutkintoa(eli konditoria-alaa)! Edessä onkin nyt siis MUUTTO pois kotipesästä ja opiskelujen aloitus. Eihän tuon uutisen jälkeen enää mitään pystynyt tekemään tavallisesti! Varsinkin, kun luulin, että en pääse minnekään opiskelemaan ja olin varautunut viettämään tämän vuoden kassaneitinä. Ystäväni R oli ensimmäinen, jolle kerroin uutisen ja jotenkin menin shokkiin tajutessani todellisuuden ja aloin itkemään. Mutta äitini kotiin tultua olin saanut jo hengähdettyä ja tajunnut, että vaikka koko asia on todella suuri muutos, en halua sanoa ei näin suurelle asialle. Jos en lähtisi, tiedän, että olisin myöhemmin todella pettynyt valintaani. Pääsen kuitenkin sille paikkakunnalle opiskelemaan, jonne oikeasti haluan! Hulluinta on vain se, että en tiedä milloin opiskelu alkaa tai saanko vuokra-asuntoa sopivasti vai olenko "kodittomana" hetken aikaa? Se jää nyt nähtäväksi. Mutta tunne on itsessään kotoa muuttamisen ja opiskelujen aloittamisen suhteen niin outo, että en oikein tunne mitään, mutta silti olen aivan sekaisin. En oikein tiedä mitä tehdä..? Mutta R antoi todella tärkeän neuvon olla oma itseni enkä saa antaa toisten pompotella minua. Kiitos siitä <3

Elämä siis todella muuttui yhdessä päivässä! Saa nähdä milloin kaikki muuttu konkreettisesti...